Yksi Suomen suosituimmista lautapeleistä on jokaisen kotisijoittajan unelma, Monopoli. Vuodesta toiseen peli on jaksanut kiinnostaa lautapelien ystäviä ja muutaman hengen kaveriporukassa Monopoli onkin todella loistavaa ajanvietettä. Näin 2000-luvun alussa, Monopoli on siirretty myös tietokoneelle. Itse asiassa tämä ei ole Monopolin ensimmäinen tietokoneversio, mutta tällä kertaa ei kierretä ympäri lautaa, vaan toimitaan yritysjohtajana, joka pyrkii tekemään ympärilleen liikeimperiumin, joka kerää rahat kaupunkilaisten taskuista. Jotain monopolihenkisyydestä kertoo jo pelin hahmot, mukana on hattu, silitysrauta, taistelulaiva sekä muut lautapelistä tutuksi tulleet nappulat.
Monopoly Tycoon eroaa lautapelistä melkoisesti. Tietysti rahan keruun idea on tallella ja muutamia monopoli-elementtejä on otettu mukaan, mutta siihen yhtäläisyydet jäävätkin. Pelilautakin on heitetty nurkkaan ja tilalle on rakennettu kolmiulotteinen kaupunki, jossa pörrää sadoittain ihmisiä. Kaupunki on jaettu Monopolista tuttuihin kortteleihin, mukana on mm. Eira, Bulevardi sekä tietysti Erottaja. Lisäksi kaupungista löytyy juna-asemia sekä erinäisiä laitoksia, kuten sähkölaitos.
Pelaajan on rakennettava kaupunkiin kauppoja, kapakoita sekä kuppiloita haaliakseen kaupunkilaisten rahat omiin taskuihin. Yhteensä erilaisia liikkeitä on nelisen kymmentä kappaletta ja ne on jaettu päivällä ja illalla auki oleviin liikkeisiin. Liikkeiden pohjapiirustuksesta riippuu liikkeen varastojen määrä, joka rajoittaa myynnin tiettyyn lukuun. Mikäli olet varma liikkeen menestyksestä, kannattaa tehdä todella iso liike, jonka varastot riittävät koko päiväksi, mutta mikäli homma sattuu menemään käsilleen, on edessä todella vaikeat ajat, usein jopa konkurssi.
Myös liikkeiden sijoitteluun on paneuduttava, sillä kaikki liikkeet eivät yksinkertaisesti myy hyvin tietyissä kaupunginosissa. Paremman tason kortteleissa on syytä olla korkeatasoisia liikkeitä ja huvituksia, jotta asiakkaat tuhlaavat roponsa pelaajan liikkeisiin. Toisaalta kaupungin syrjäseuduilla sijaitseva kultasepänliike kerää harvemmin suurempia asiakasmääriä. Kauppojen lisäksi pelaaja voi rakentaa asuntoja, joista peritty vuokra kilisee mukavasti pelaajan kassaan.
Homma ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertaista. Ensinnäkin pelaajan on maksettava vuokraa maanomistajalle, jonka tontilla pelaajan rakennukset sijaitsevat. Tästä pääsee eroon ostamalla tontin itselleen, jolloin vuokraa ei tietenkään tarvitse maksaa. Ongelman saattavat tässä vaiheessa muodostaa tietokonepelaajat, sillä jokainen tontti huutokaupataan eniten tarjoavalle. Onkin parasta pitää sen verran rahaa takataskussa, että vastustaja ei pääse ostamaan tonttia, sillä silloin rahat menevät pahimpaan mahdolliseen paikkaan eli vastustajan taskuun. Tätä asiaa voi käyttää myös vastapelaajia vastaan, sillä kun vastustaja on täyttänyt tontin liikkeillä, ei mikään harmita sen enempää kuin, että toinen pelaaja nappaa tontin haltuunsa ja perii talojen vuokrat omaan kassaansa. Huutokauppa periaatteella myydään myös laitokset ja asemat, joista lautapelin mukaisesti saa tietyn määrän rahaa ja mitä useampia asemia sama pelaaja omistaa, sitä enemmän rahaa hän saa.
Omistamistaan tonteista ja laitoksista pelaaja saa kerran päivässä rahaa ja samaan aikaan tulee myös menoja kauppojen varastoiden täyttämisestä ja mahdollisista tonttivuokrista. Kauppojen myynnistä rahaa kilisee päivän mittaan tasaista tahtia, aina kun tavara on myyty, tipahtavat voitot pelaajan taskuun. Jokaisen päivän lopuksi peli tarkistaa pelaajan rahatilanteen ja jos saldo on miinuksella, on pelaajalla 24-tuntia aikaa nostaa talous plussan puolelle. Jos tämä ei kuitenkaan onnistu, joutuu pelaaja konkurssiin ja peli on sitä myöten selvä.
Hieman laaja-alaisemman rakentelun lisäksi pelaaja pääsee harrastamaan hieman tarkempaa nysväystä asettamalla myytävien tuotteiden hintoja ja vastaavaa. Mitä alhaisemmat hinnat, sitä nopeammin varastot tyhjenevät, mutta alhaisemmalla hinnalla myös kate jää vaatimattomaksi. Varsinkin vaikeammilla vaikeustasoilla hintoihin on todella kiinnitettävä huomiota, sillä entistä vaativammat asiakkaat eivät osta tavaroitaan liikkeeltä, joka myy saman tuotteen puolet kalliimmalla kuin viereisen korttelin halpamarketti.
Monopoly Tycoonin yksipeli jakautuu erilaisiin tehtäviin, joiden parissa aikaa kuluu ihan mukavasti. Yksinpelitehtävien tavoitteet vaihtelevat suuren päivävoiton keräämisestä pormestarikilpaan. Tietokoneet antavat mukavasti vastusta jo helpoimmalla vaikeustasolla ja vaikeimmalla pelaajan on oltava todellinen über-liikemies suorittaakseen tehtävän tavoitteet ennen tietokonetta. Halutessaan pelaaja voi käydä läpi harjoitustehtävät, jotka opettavat pelin salat alusta alkaen.
Moninpelinä tämäkin peli on parhaimmillaan, sillä useamman ihmispelaajan kanssa kilvoittelu on melkein yhtä hauskaa kuin alkuperäisen lauta-Monopolin pelaaminen. Omalle toivomuslistalle jäi ns. sandbox-moodi, jossa olisi päässyt pelailemaan ihan vapaasti, mutta kun ei niin ei.
Monopoly Tycoon sisältää todella paljon tilastotietoa pelaajan sekä hänen vastustajien menestyksestä. Tilastot ovat kuitenkin sen verran selkeitä, että muutamalla vilkaisulla homman jujusta saa kiinni ja valikoita pyörittelemällä pelaaja löytää haluamansa tiedon suhteellisen helposti. Vaikka peli käydään 24-tunnin jaksoissa, vastaa jokainen päivä viittä vuotta. Käytännössä tällä ei ole kuitenkaan muuta merkitystä, kuin että pelissä liikkuvat autot ja rakennukset kehittyvät 1930-luvun malleista aina 1990-luvun malleihin asti.
Vaikka pelin grafiikka ei ole mitään maailman hienointa, sopii se pelin kokonaiskuvaan hyvin. Lisäksi grafiikka on mukavan keveää, joten Monopoly Tycoonista pääsee nauttimaan vähän vanhemmallakin koneella. Tämä siitä huolimatta, että varsinkin päiväsaikaan, ruudulla vilisee paljon ihmisiä sekä autoja, jotka tekevät kaupungista hyvinkin elävän. Koska pelin grafiikka on 3D:tä, on myös pelin kamera vapaasti käänneltävissä ja zoomailtavissa. Käytännössä kameraan ei välttämättä tarvitse koskea, sillä kaikki näkyy mukavasti pelin vakiokamerakulmasta.
Pelin äänimaailma on melko suppea. Suurin plussa tulee pelin musiikista, joka on periaatteessa samaa kappaletta, mutta vuosilukujen vaihtuessa, myös musiikin tyyli vaihtuu. Muuten äänimaailma on tasainen paketti, joka sisältää lähinnä kassakoneen kilahduksia ja muita pikkuääniä, jotka kyllä toimivat pelin taustalla, mutta ei niistä minkäänlaisia viboja saa.
Kaiken kaikkiaan Monopoly Tycoon on ihan kiva business-peli, joka sisältää paljon uutta, mutta myös paljon tuttua. Monopolin muuttaminen business-peliksi on onnistunut ihan hyvin ja pelin maailma sopii konseptiin loistavasti. Monopoly Tycoon tarjoaa juuri sopivasti haastetta, mutta yksinpelitehtäviä olisi voinut olla hitusen enemmän. Moninpeli on kuitenkin pirun hauskaa, kunhan vain pelikavereita löytyy. Pelin talouselämä toimii niin kuin pitääkin ja kauppojen heitteleminen ihan minne sattuu johtaa pelin häviämiseen. Valitettavasti pelin helpoin rikastumiskeino on rakennettujen tonttien ostaminen, jolloin vastustajien rahat kolisevat omaan kukkaroon ja omia kuluja ei ole. Monopoly Tycoon laajentaa alkuperäisen lautapelin konseptia ja uudistaa sitä mukavalla tavalla. Muutamat pikku viat eivät muuta sitä tosiasiaa, että Monopoly Tycoon on hyvä peli.