Nyrkkeilypelit tuntuvat olevan harvinaisen vaikea taiteenlaji. Erilaisia yrittäjiä ilmestyy pelikauppojen hyllyille säännöllisin väliajoin, mutta vain harva niistä tarjoaa oikeasti mielenkiintoisen näkemyksen tähän urheilulajiin. Heti ensimmäisestä pelikerrasta lähtien on selvää, että Game Boy Advancelle ilmestynyt Mike Tyson Boxing ei kuulu tähän vähälukuiseen joukkoon. Monipuolisesta tarjonnastaan huolimatta se nimittäin tukehtuu muutamassa hetkessä luokattomasti toteutettuun pelattavuuteensa.
Pelin henki lienee kaikille selvä: kaksi nyrkkeilyhanskoin varustettua ottelijaa heitetään kehään ottamaan toisistaan mittaa nyrkkiensä avulla. Hommaa jatketaan muutaman kolmen minuutin pituisen erän ajan tai kunnes toinen nyrkkeilijöistä ei pysty enää jatkamaan. Ottelun voittajaksi julistetaan yleensä se, joka kykenee rusikoimaan vastustajaansa tehokkaammin.
Mike Tyson Boxingissa tätä bokseri-asuisten gladiaattorien urheilua pääsee harrastamaan neljässä erilaisessa pelimoodissa. Showcase-tilassa kahdeksan nyrkkeilijää asettuu toisiaan vastaan kaikkien turnaus-perinteiden mukaisesti. Ottelijoiden kokoluokista ei tällöin juuri välitetä, vaan raskaan sarjan mestarit voivat otella höyhensarjalaisia vastaan. Samalla periaatteella edetään myös harjoitus- ja vs-moodeissa, joista jälkimmäinen tarkoittaa moninpeli-mahdollisuutta linkkikaapelin välityksellä. Kaverinsa mukiloiminen onnistuu tosin ainoastaan, jos molemmilta löytyy oma pelikasetti.
Pelin tärkein moodi on kuitenkin World-tila, jossa pelaaja ottaa tehtäväkseen ohjata nuorta, lupaavaa nyrkkeilijää kohden maailmanmestaruutta. Tavoitteen onnistumiseksi on suunniteltava sopiva harjoitusohjelma, käytävä lävitse lukuisia sparraus-otteluita sekä tietysti päihitettävä yhdeksäntoista maineikkaampaa nyrkkeilijää. Mestaruusmoodin suunnitteluun on selvästi uhrattu hieman aikaa, sillä erilaisia vaihtoehtoja on tarjolla yllättävänkin paljon. Esimerkiksi kuntosalilla pelaajan on erilaisten fyysisten harjoitusten lisäksi pidettävä huolta siitä, että nyrkkeilijä syö sopivasti eikä rasita itseään liikaa. Viikosta toiseen siirryttäessä pelaaja voi seurata ominaisuuksien kehittymistä selkeiden käyrien avulla. Pelin maailmaa pyritään myös elävöittämään sarjan tapahtumia kertaavien uutisotsikoiden avulla.
Monipuolisuudestaan huolimatta World-moodi kaatuu kuitenkin samaan ongelmaan kuin koko muukin peli. Varsinaiset ottelut ja etenkin oman nyrkkeilijän kontrolloiminen on nimittäin toteutettu erittäin laiskasti. Suurin ongelmakohta on koko pelin olennaisin elementti eli vastustajan lyöminen. Pelaajalla on käytettävissään muutama erilainen isku ja väistö. A-napista lähtevät liikkeelle oikean käden lyönnit ja B:stä vasemman. Iskun tyyppi puolestaan määräytyy sen perusteella, kuinka pitkään nappia painetaan. Koska GBA:n napit kuitenkin ovat digitaalisia eivätkä analogisia, iskujen kovuuden valitseminen on pitkälti arpapeliä. Tavallisesti lopputuloksena onkin laaja ja uskomattoman hidas lyöntikaari, joka osuu kohteeseensa lähinnä satunnaisesti.
Hitaus on muutenkin koko nyrkkeilysysteemin suurin synti. Ottelijat liikkuvat kehässä suhteellisen ketterästi, mutta iskut ovat lähes poikkeuksetta laiskoja heilautuksia. Terävien ja nopeiden iskusarjojen tekeminen on käytännössä mahdotonta, joten otteluista muodostuu kaikkea muuta kuin intensiivisiä. Pelaajan turhautumista täydentää vielä omalta osaltaan se, että nyrkkeilijä ei edes reagoi jokaiseen napin painallukseen, vaan jättää säännönmukaisesti iskuja väliin.
Graafisesti Mike Tyson Boxing onnistuu sentään hyödyntämään Game Boy Advancen tarjoamia mahdollisuuksia mukavasti. Etenkin kolmiulotteinen kehä pyörii ottelijoiden ympärillä erittäin näyttävän näköisesti eikä itse nyrkkeilijöissäkään ole valittamista, kankeaa animaatiota lukuun ottamatta. Äänipuolella tarjolla on varsin tavanomaista jälkeä. GBA:n oma kaiutin tosin särkee pelin ääniä epätavallisen paljon, joten kuulokkeiden käyttö on erittäin suositeltavaa.
Lyhyesti sanottuna Mike Tyson Boxing on masentava pelipaketti. Ensisilmäyksellä se vaikuttaa erittäin lupaavalta, sillä ottelugrafiikka on tyylikkään näköistä, erilaisia pelimoodeja on runsaasti ja nyrkkeilijöitäkin löytyy kokonaiset sata kappaletta. Surkea pelituntuma pitää kuitenkin harvinaisen tehokkaasti huolta siitä, että näistä hyvistä puolista ei ole mitään iloa. Nyrkkeilypeliä etsivien kannattaakin suunnata huomionsa muille konsoleille, sillä Game Boy Advancelle ei ole vieläkään ilmestynyt yhtään hankkimisen arvoista kehävääntöä.