Metal Gear Solid 3: Snake Eater lienee alkuvuoden odotetuin peli. Jälleen kerran Hideo Kojima tiimeineen on vääntänyt pitkään uutta Metal Gearia ja lopputulos on kieltämättä vakuuttava, muttei ehkä aivan pelisarjan aiempien osien veroinen.
Tällä kertaa tapahtumat sijoittuvat kultaisen 60-luvun Neuvostoliittoon, johon Snake lähetetään pelastamaan erästä asesuunnittelijaa. Punainen lanka säilyy jotakuinkin ehjänä läpi pelin, mutta rönsyilyä tapahtuu yhä ja juoni on täyden kympin tavaraa. Sen sijaan Snaken vastaan asettuvien hahmojen suunnittelu on osittain pettänyt. Välipomot ovat nyt vain tosi kovia pahiksia ilman minkäänlaista syvyyttä. Aiemmista Metal Gear Solideista tuttuja elämää suurempia hahmoja jää kaipaamaan.
Pelillisellä puolella on tapahtunut paljon. Ruudun yläreunassa ei enää näy tutkaa, josta näkee vihollisten näkökentät, vaan nyt sankarimme näkymättömyys mitataan sen mukaan, miten tämä hyvin tämä sulautuu ympäristöön. Kenttien varsilta löytyy monia erilaisia maastopukuja ja valeasuja, joiden hyödyn normaaliin piileskelyyn yhdistämällä takaa tutun Metal Gear -pelifiiliksen.
Toinen merkittävä pelillinen uudistus on stamina-mittari, joka vaikuttaa Snaken toimintakykyyn ja energiaan. Kenttien varsilta ei enää löydy energiaa palauttavia ruokapakkauksia, vaan pelin aikana on metsästettävä ruokaa, jonka avulla stamina-mittari täyttyy. Kylläisenä Snaken energia palautuu nopeasti, mikäli haavat on ensin hoidettu kuntoon, ja asekin pysyy vakaammin kädessä.
Konamin pojat eivät ole vieläkään korjanneet Metal Gear Solid -pelisarjaa riivannutta kameraa. Tutkan kadottua ympäristön tutkiminen vaatii entistäkin enemmän ensimmäisen persoonan kuvakulman käyttöä, sillä normaalikamerakulmasta ei yksinkertaisesti näe tarpeeksi pitkälle. Muilta osin pelin tekniikka on laatuluokkaa 1. Grafiikka on hyödyntää PS2:n ominaisuuksia ensiluokkaisesti ja äänimaailma hioo pelikokemukseen ne viimeisetkin särmät.