Playstation 2:n paras peli, vuoden peli, maailman paras konsolipeli, 10 pistettä? listaa voisi jatkaa loputtomiin. Nämä ylistykset kuuluvat pelille nimeltä Metal Gear Solid 2: Sons of Liberty. Solid Snaken toinen seikkailu jatkoi kunniakasta Metal Gear -pelien sarjaa, joka on jälleen saanut jatkoa. Metal Gear Solid 2: Substance ei ole varsinainen jatko-osa, vaan uusia ominaisuuksia sisältävä versio alkuperäisestä MGS2:sta. Substancen myötä myös Xboxin omistajat pääsevät tutustumaan tähän PS2-pelaajia lumonneeseen mestariteokseen, joka tiputtaa silmät päästä ja saa kuolan valumaan suupielistä.
Varsinaisen kampanjan tarinaa ei ole muutettu pätkääkään alkuperäisestä MGS2:sta. Pelin tarina alkaa New Yorkin Hudson-joelta, jonka laineilla ui viattomalta näyttävä tankkeri. Kaikki ei ole kuitenkaan sitä miltä näyttää. Tuon tankkerin sisuksissa matkaa merijalkaväen suuri salaisuus, uusi Metal Gear -prototyyppi, joka on suunniteltu tekemään selvää muista Metal Gear -roboteista. Samaan aikaan Hudson-joen ylittävällä George Washingtonin sillalla kävelee salaperäinen mies nortti suussaan. Tämän miehen tehtävänä on paljastaa maailmalle mitä jenkkien merijalkaväki puuhaa.
Pelin uskomattoman hieno alkunäytös heittää pelaajan jokea kyntävän tankkerin kannelle ja paljastaa tuon sillalla kävelleen miehen Solid Snakeksi. Snaken tehtävänä on napsia pari kuvaa tästä Metal Gear -prototyypistä ja sen jälkeen häipyä tankkerilta jälkiä jättämättä. Kaikki ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan, sillä miltei heti Snaken saavuttua alukselle ilmestyy tankkerille uusia kuokkavieraita. Venäläinen kommandojoukko saapuu alukselle ja äsken niin kevyeltä vaikuttanut tiedustelutehtävä muuttuu huomattavasti vaarallisemmaksi. Alussa yksinkertaiselta kuulostava juoni muuttuu pelin edetessä jatkuvasti, eikä mitä yllätyksellisimmille juonenkäänteille näy loppua. Pelin loppupuolella tarinan uskottavuus kärsii merkittävästi, kun juonenkäänteisiin sotketaan sankarimme perhe-elämää ja salaliittojen salaliittoja.
Tarina myös rönsyilee hieman liikaa. Itse pääjuonen ympärille on suunniteltu useita sivujuonia, joista osa jättää jälkeensä vain hämmennystä ja avoimia kysymyksiä. Tarinaa kuljetetaan eteenpäin pelimoottorilla toteutetuilla välinäytöksillä ja Codec-radiokeskusteluilla. Tässä onkin pelin ongelma. Välinäytökset ja keskustelutuokiot ahmaisevat valtavan osan peliajasta ja joidenkin mielestä peli saattaa tuntua hieman pitkäveteiseltä. Keskusteluja ja välinäytöksiä on kuitenkin pakko seurata mikäli haluaa pysyä kärryillä pelin tarinassa. Näistä valituksen aiheista huolimatta Metal Gear Solid 2:n tarina on yksi parhaista pelimaailmassa. Siitä löytyy syvyyttä ja juonenkäänteitä, eikä tarina päästä otteestaan ennen pelin loppuratkaisua.
Ensimmäisen Metal Gear Solidin monipuoliset tapahtumapaikat ovat vaihtuneet ahtaisiin käytäviin, joita ravataan edestakaisin vähän liiankin kanssa. Kenttäsuunnitteluun olisi voinut siis käyttää hieman enemmän luovuutta, sillä ahtaat ja varsin värittömät tapahtumapaikat eivät ole niitä kaikkein mielenkiintoisimpia tapauksia. Peli on kuitenkin rakennettu niin, että varsinkaan ensimmäisellä läpipeluukerralla ympäristöjen yksipuolisuuteen ei tule kiinnitettyä juurikaan huomiota.
Tarinaan kytkeytyvät päähahmot ovat järkevästi suunniteltuja ja hyvin ääninäyteltyjä. Päähahmojen taustoihin ja tarinaan on selkeästi panostettu. Jokaisella tusinasotilasta tärkeämmällä hahmolla on oma persoonansa ja motiivi, jonka takia hän tekee mitä tekee. Myös ääninäyttely on hyvää, muttei aivan ensimmäisen Metal Gear Solidin tasoa. David Hayterin johtama näyttelijäkaarti hoitaa hommansa hyvin ja vain pari hahmoa kuulostaa vähemmän vakuuttavilta. Musiikista vastaa Harry Gregson-Williams, jonka kynästä lähteneet melodiat luovat peliin tiiviin tunnelman. Miehen tekemät musiikit istuvat pelin eri kohtauksiin kuin nenä päähän. Silloin tällöin tuleekin unohdettua, että kyseessä on peli, eikä elokuva.
Ääninäyttelijöiltä vaaditaan paljon, sillä kaikkein keskeisimmät hahmot joutuvat löpisemään niitä näitä pelin edetessä. Hideo Kojima joukkoineen on pitänyt huolen siitä, että hahmojen väliset höpinät eivät ole vain ryppyotsaista sanailua ja vihollisen mollaamista. Mukaan on ahdettu reippaasti huumoria ja sarkasmin kukkienkin on annettu kukkia. Tarkimmat pelaajat huomaavat juttujen sisältävän myös piilovitsejä, eikä viittauksia aiempiin Metal Gear -sarjan peleihin ole pystytty välttämään.
Metal Gear Solid 2 säilyttää alkuperäisen MGS:n perusidean entisellään, vie muutaman idean pari askelta eteenpäin ja tuo mukanaan pari uutta juttua. Pääasiana on siis edelleen huoneita ja käytäviä vartioivien vihollisten vältteleminen, eikä niinkään kaiken liikkuvan ampuminen. Pelissä on yllättävän vähän ongelmanratkontaa, sillä suurin osa eteen tulevista pulmista ratkeaa etsimällä oven avaavan avainkortin tai seuraamalla hetken vartijoiden kulkureittejä ja sen jälkeen ohittamalla vartijat suhteellisen pienellä vaivalla. Vartijat tallustelevat ennalta määrättyjä reittejä ja siten yksittäisten vartijoiden ohittaminen on suhteellisen helppoa. Mikään sunnuntaikävely ei kuitenkaan ole kyseessä, sillä vartijat kuulevat ja näkevät varomattoman pelaajan ja kutsuvat oitis apujoukkoja, joiden edessä ei kannata leikkiä kommandoa, vaan pyrkiä piiloon siksi aikaa, että tilanne rauhoittuu. Konetuliasein ja mellakkakivin varustettu vihollisjoukko kun ei ole ihan vähäpätöinen vastus.
Tusinamosureiden lisäksi pelaaja kohtaa välipomoja, jotka ovat tarinassa vilahtelevia henkilöitä. Nämä välipomot ovat kuitenkin monta astetta tavallisia vihollisia vaarallisempia, eikä niitä vastaan pärjää räiskimällä mihin sattuu. Jokainen pomo noudattaa tiettyjä kaavoja, joiden paljastuttua pelaajan vastassa oleva pirulainen on helposti niitattavissa. Nämä pomotaistelut ovat parhaimmillaan erittäin mieleenpainuvia, sillä pelin juoneen kytkeytyvät pahikset tuntuvat jollain tasolla tutuilta ja osalle heruu muutamia sympatiapisteitäkin.
Vaikeustason noustessa viholliset, ja ennen kaikkea nämä pomot, tekevät järkyttävästi vahinkoa ja jo pari osumaa saattaa koitua kohtalokkaaksi. Lisää energiaa saa muona-annoksista ja ensiaputarvikkeista, joita alhaisimmilla vaikeustasoilla on riesaksi asti, mutta vaikeimmilla vaikeustasoilla joutuu usein seikkailemaan energiapalkki punaisella. Vihollisten sijainteja ja näkökenttiä voi edelleen tutkiskella ruudun yläreunalla näkyvästä tutkasta. Tämä helpottaa peliä reilusti, mutta tutka on tarpeen, sillä ilman sitä on huomattavasti vaikeampi tietää mihin vihollinen katsoo ja mitä reittiä hän kulkee. Todellista haastetta etsivät pelaajat voivat kuitenkin napsauttaa tutkan pois päältä.
Teknisellä puolella Substanceen ei ole tehty juurikaan muutoksia alkuperäiseen Metal Gear Solid 2:n verrattuna. Pelin grafiikka on ehkä hieman tarkempaa ja ne vähäisetkin sahalaidat on saatu poistettua. Miltei suora käännöstyö näkyy kuitenkin pahana ruudunpäivitysnopeuden laskuna. Ruudun täyttyessä savusta ja muista efekteistä peli hidastuu merkittävästi, vaikka Xboxilla ei luulisi olevan ongelmia pyörittää tällaista peliä, joka PS2:llakin pyöri loistavasti. Kyseessä on kuitenkin yksi Xboxin upeimmista peleistä ja varsinkin hahmot sekä muutamat maisemakohtaukset on toteutettu viimeisen päälle hienosti. Esimerkiksi auringonlaskussa kylpevä öljynporauslautta on kerrassaan huikaiseva näky.
Kontrolleja ei ole saatu sovitettua täydellisesti Xboxin ohjaimelle ja nappien kanssa joutuukin taistelemaan useita tunteja ennen kuin oikeat toiminnot löytyvät tiukoissakin tilanteissa. Ohjailemisen suurin ongelma löytyy vasemman tatin kohdalta, jota käytetään liikkumiseen, mutta tattia painettaessa peli
n kuvakulma siirtyy 1st-person-tilaan. Vahinkopainalluksia sattuu silloin tällöin ja tiukoissa paikoissa niihin ei tosiaankaan ole varaa. Itse onnistuin peräti putoamaan, kun hivuttauduin ohutta reunamaa pitkin ja yllättäen kamera hyppäsikin 1st-person-moodiin. Tämän takia pelihahmo päätti sukeltaa suoraan jorpakkoon.
Pelin ainoat todella suuret ongelmat ovat sen lyhyys ja tekemisen vähyys. MGS2:n pelaa läpi vajaassa kymmenessä tunnissa ja tästäkin ajasta noin puolet kuluu välianimaatioiden ja codec-keskusteluiden merkeissä. Pahimmilleen tämä tekemisen puute yltyy pelin lopussa. Viimeisen tunnin aikana pelaaja joutuu töihin vajaan kymmenen minuutin ajaksi ja loppu kuluukin ennalta määrättyjä tapahtumia seuraillessa. Vaikka pelin tarina on toteutettu pääosin hyvin, tulee välillä ikäviä kyllästymisen tunteita, kun joutuu seuraamaan äijien välisiä jutusteluja pitkäänkin, eikä itse pääse tekemään mitään. Ensimmäisellä pelikerralla juonen avautuminen vie pelaajan huomion sen verran tehokkaasti, että tekemisen puutteeseen ei tule kiinnitettyä juuri huomiota. Jos juonesta ei välitä, voi välianimaatiot skipata nappia painamalla. Tällöin yksinpelikampanjasta tulee kuitenkin entistäkin lyhyempää huvia, eivätkä sen parhaat puolet pääse nousemaan esiin.
Metal Gear Solid 2: Substance lisää alkuperäiseen Metal Gear Solid 2:n mittavan annoksen lisää pelattavaa. Mukana on useita satoja VR-tehtäviä, 150 normaaliympäristöihin sijoittuvaa bonustehtävää (alternative missions) sekä viisi tarinavetoista minikampanjaa, jotka kulkevat Snake Tales -otsikon alla. VR-tehtävät ovat virtuaalisiin ympäristöihin sijoittuvia minipelejä, joiden avulla voi harjoitella ampumista, hiiviskelyä ja muita taitoja. Jokainen tehtäväryhmä aloitetaan kevyesti, mutta homma vaikeutuu koko ajan vihollismäärien noustessa ja aikarajojen tiukentuessa. VR-tehtävien joukosta löytyy myös varsin hauskoja ja mielenkiintoisia operaatioita. VR-tehtäviä suorittanutta pelaajaa palkitaan myös muutamilla bonuksilla.
Alternative Missionit sijoittuvat siis pelialueille, eivätkä virtuaalimaailmoihin. Tehtävien tavoitteetkin ovat hieman erilaisia vaihdellen pommien purkamisesta valokuvien ottamiseen. Noin 500 bonustehtävää tuo peliin rutkasti lisää pelattavaa, joka onkin tarpeen lyhytikäiseksi jäävän kampanjan takia. Vaikka ensimmäiset VR-tehtävät saattavat tuntua yksitoikkoisilta, kannattaa niitä silti pelata, sillä se palkitaan kyllä myöhemmin. Alternative- ja VR-missioneissa hyvin menestyneet voivat lähettää omia ennätyksiään Konamin sivuille.
Snake Talesit ovat eräänlaisia minikampanjoita, jotka päästävät pelaajan Snaken puikkoihin tehtävissä, jotka sijoittuvat varsinaisesta pelistä tuttuihin ympäristöihin. Snake Talesien tarinaa juoksutetaan tekstipätkien avulla, jotka kertovat miksi, mitä ja missä tapahtuu. Välinäytöksiä ei siis nähdä ja tätä voi pitää pienenä miinuksena, sillä tällaisenaan Snake Talesit tuntuvat vähän keskeneräisiltä. Nämä minikampanjat tuntuvat myös ikävän irtonaisilta, mutta tämä on ymmärrettävää, sillä Snake Talesit ovat nimenomaan pieniä vilkaisuja Solid Snaken puuhailuihin. Nämä tarinavetoiset tehtävät ovat ihan mukava lisä, jota ainakin Snaken ystävät varmasti arvostavat.
Metal Gear Solid: Substance tarjoaa pelaajalleen alkuperäisen Metal Gear Solid 2:n, kasoittain bonustehtäviä sekä pieniä lisäseikkailuja Snaken kengissä. Tämä sisältö ei välttämättä tyydytä alkuperäisen MGS2:n pelaajia, jotka tietävät mitä itse pelissä tapahtuu. Bonuksia on kuitenkin sen verran paljon, että aivan hukkaan rahat eivät mene vaikka alkuperäisen MGS2:n omistaisikin. Substancen myötä ensikosketukset MGS2:n saavat pelaajat tulevat huomaamaan ostaneensa yhden Xboxin parhaista peleistä, jonka tarina ja sen ympärille rakennettu maailma pistävät pään sekaisin.
Pelin grafiikka ei tavoittele fotorealismia, vaan graafinenulkoasu on jonkinlainen yhdistelmä Japanilaista animea ja länsimaista piirtotapaa. Tämä yhdistelmä toimii ja Metal Gear Solid 2: Substance onkin aivan järkyttävän hyvän näköinen peli. Upeaa ulkoasua ryhdittää vielä tunnelmallinen musiikki, hyvin toteutettu dialogi sekä taidokas tarinankerronta. Peliä voisikin hyvin kutsua interaktiiviseksi elokuvaksi. Interaktiivisen elokuvan arvonimi ei pelimaailmassa ole kuitenkaan pelkästään hyvä juttu, sillä Substancen suurin kompastuskivi on sen lyhyys, eikä tekemistäkään ole lainkaan tarpeeksi. Tämä ei juuri häiritse ensimmäisellä pelikerralla, mutta seuraavat pelisessiot eivät tunnukaan enää niin mukavalta. Metal Gear Solid 2: Substancen Xbox-versiota vaivaa myös muutaman kerran esiintyvät ruudunpäivitysongelmat sekä kontrollit, jotka eivät toimi niin hyvin kuin olisi toivonut.
Ongelmia tai ei, Metal Gear Solid 2:n pelaaminen kuuluu jokaisen pelaajan yleissivistykseen. Mikäli et ole pelannut PlayStation 2:n MGS2:sta – tai uskot bonus-tehtävien tarjoavan tarpeeksi vastinetta rahalle – suuntaa ihmeessä kauppaan ja nappaa mukaasi Metal Gear Solid 2: Substance. Se ei ole vain hyvä, se on loistava.
— Metal Gear Matilainen
Metal Gear Solid 2: Substance ilmestyy myös PC:lle ja PlayStation 2:lle. Xbox-version julkaisupäivä on 7.3.2003, muut versiot ilmestynevät hieman myöhemmin.
