Viime aikoina Mega Manin seikkailut ovat jalostuneet melko paljon alkuperäisistä tasopompinnoista. Megamiehen taiteiluista on tullut jopa roolipelikin. Tällä kertaa Capcomin ikinuori megamies kokeilee siipiään Game Boy Advancen pelinä. Olisin uskonut, että GBA:lle ilmestyvä Mega Man olisi ollut tasopompinta, mutta yllätys olikin suuri, kun paketista paljastuikin roolipelin ja seikkailupelin sekoitus.
Mega Man Battle Networkin tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuteen, jolloin kaikki sähkövimpaimet kahvinkeitin mukaan luettuna on kytketty internetiin. Pelin pääosassa on viidettä luokkaa käyvä poika nimeltä Lan, joka harrastaa nettitaisteluita. Hänen taistelijansa (PET) kulkee nimellä megaman.exe ja yllätys yllätys, kun sankarimme hyppää netin syövereihin, alkaa pelaaja ohjastamaan tuota sinipukuista tappajarobottia. Maailma on kuitenkin vaarassa, kun Lan joutuu keskelle outoa tapahtumasarjaa, kun kaikki sähkölaitteet hajoavat tai alkavat toimimaan omistajiaan vastaan. Pian selviääkin, että tihutöiden takana on salaperäinen yhdistys, joka asentaa tuhoisia viruksia sähkölaitteisiin. Lanin tehtäväksi tuleekin selvittää, mihin tämä salaperäinen ryhmittymä pyrkii ja estää sen kavalat suunnitelmat.
Peli jakautuu kahteen osaan. Normaalimaailmassa käytävään seikkailuun sekä internetissä käytäviin taisteluihin. Lan toimii normaalimaailmassa jutellen eri tyyppien kanssa ja toimien muutenkin kuin roolipelissä ikään. Lan voi myös kerätä taistelusiruja, jotka sisältävät erilaisia superliikkeitä, joita Mega Man voi käyttää taistelussa viruksia vastaan. Kun Lan loggautuu sisään Internettiin, muuttuu peli melkoisesti niin graafisesti kuin pelillisesti. Pelin kuvakulmat ja kontrollointi pysyy kyllä samana, mutta reaalimaailman tervehenkinen ilmapiiri poistuu ja eteen tulee todella vihamielinen ympäristö täynnä viruksia, jotka niin mielellään tappaisivat (tai deletoisivat) Mega Manin. Paikoitellen Lanin ja Mega Manin on toimittava yhteistyössä niin, että Lan etsii esimerkiksi koodin tiettyyn ”oveen”, joka estää Mega Manin pääsyn netin tietylle alueelle. Pelistä löytyy myös valtaisa määrä puzzleja, joista suurin osa on todella helppoja, mutta on mukaan saatu myös muutama puzzle, jotka vaativat ihan kunnon pohdintaakin.
Periaatteessa netissä pelaamisen tyyli vastaa hyvin pitkälle tasoloikka-Mega Manien kaavaa. Ensin taistellaan tusinaviholisten kanssa ja silloin tällöin mätkitään astetta kovemman pääpomon kanssa. Pelin normaalit viholliset kehittyvät pelin edetessä niin, että paikoin niiden kanssa taistellessa tulee ihan kunnon hiki. Mega Manin pääaseena on tietysti hänen kädessä oleva tykki, mutta taistelusirujen avulla Mega Man saa käyttöönsä astetta tehokkaampia aseita sekä muita varusteita, joilla ilkeitä viruksia voi rankaista todella kovalla kädellä. Kukistetuilta vastustajilta pelaaja saa joko tietyn määrän rahaa tai viholliseen liittyvän erikoishyökkäyksen. Rahalla voi ostaa erilaisia taistelusiruja tai päivittää Mega Manin kestävyyttä tai vaikkapa normaalin aseen tehoa ja tulinopeutta.
Taistelut käydään 6×3 ruudun kokoisella alueella, joka on jaettu kahteen osaan, josta toisella taistelee Mega Man ja toisella puolella ovat viholliset. Kummallakin puolella on siis 3×3 ruudun kokoinen neliö, jonka sisällä voi liikkua, väistellä vastustajien hyökkäyksiä sekä tietysti räiskiä vastustajaa. Taistelun aikana Mega Manillä on käytössä viisi sirua, joita voi käyttää tietyin väliajoin. Sirut tuovatkin taisteluun strategisia elementtejä, esimerkiksi vastustajan ruutujen varastaminen omaan käyttöön helpottaa omaa toimintaa huomattavasti ja näin taistelu muuttuu pelaajalle huomattavasti edullisemmaksi. Mikäli sopivia siruja tilanteeseen ei löydy, voi pelaaja myös odottaa yhden vuoron, jolloin hän saa ylimääräiset viisi sirua, joiden joukoista luulisi jo löytyvän jotain sopivaa tilanteeseen kuin tilanteeseen. Pelin taistelut ovatkin todella hauskoja tapahtumia, joskin tusinavihollisia vastaan taisteleminen saattaa paikoin alkaa puuduttamaan, mutta muutaman tunnin huilin jälkeen meno maistuu taas.
Pelin aikana löytyvien sirujen lisäksi pelaaja voi myös vaihtaa siruja kaverinsa kanssa linkkikaapelin välityksellä ja ottaa kaveria vastaan harjoitusotteluita tai vaihtoehtoisesti ihan kunnon otteluita. Sirujen vaihtaminen on ihan mukavaa puuhaa ja näin pelaaja saattaa saada käyttöönsä huomattavasti monipuolisemman asearsenaalin kuin hänellä oli ennen vaihtokauppoja.
Mega Manin grafiikka mukavasti toteutettua ja reaalimaailman ympäristöt toimivat siinä missä netin ympäristötkin. Vihollisten luonnissa on käytetty myös mielikuvitusta, sillä virusten sekavaan sakkiin mahtuu jos jonkinnäköistä örmyä. Taisteluiden ulkopuolella pelin isometrinen kuvakulma toimii hyvin. Äänimaailma ei ole kovin kummoinen, joskaan ei se huonokaan ole, sellaista perus japsi-kamaa, joka toimii siinä sivussa.
Mega Man Battle Network on todella pitkä peli, joten pelistä riittää iloa useammaksi viikoksi. Hieman hontelon oloinen juoni saattaa häiritä hieman, mutta kun siihen ei kiinnitä sen suurempaa huomiota, pääsee peliin uppoutumaan todella syvälle ja peli ei maistu puulta missään vaiheessa. Mega Man Battle Network on ehdottomasti Mega Man -pelisarjan onnistunein tapaus pitkään aikaan. Itsekin taidan mennä jatkamaan pelaamista.