Toisen maailmansodan taisteluihin sijoittuva Medal of Honor -sarja on varmasti kaikille tuttu. Nyt toimintapelien ystävät saavat sen myös taskuun sopivassa muodossa.
Sonyn PSP-käsikonsolille tehdyt hahmon näkökulmasta kuvatut pelit eivät yleensä ole ohjaukseltaan mitenkään innostavia, mutta Heroes onneksi yllättää: liikkuminen ja tähtääminen sujuvat kerrankin tarpeeksi tarkasti. Sitä raivostuttavampaa onkin se, että pelaajan ohjaama sankarisotilas liikkuu sietämättömän hitaasti. Kiihkeä tunnelma jää toiveeksi, kun hahmot köpöttelevät liian laiskasti paikasta toiseen. Hahmojen hitaudesta huolimatta itse peli on kuitenkin sulava. Aivan liian usein PSP-pelien 3d-grafiikka nykii jatkuvasti, mutta Heroes ei juurikaan kärsi tästä vaivasta.
Pelillisesti tarjolla ei ole muuta kuin räiskintää. Eri tehtävissä on kyllä olevinaan hiukan muutakin tekemistä kuin pelkkää vihollisten ampumista. Käytännössä muut päämäärät kuitenkin toteutetaan niin, että juostaan ennalta määritetystä paikasta toiseen. Tehtäviä on tarjolla viisitoista erilaista, ja ne ovat oikeastaan tyrmistyttävän yksinkertaisia. Ahkera pelaaja voi vetäistä koko pelin lävitse muutamassa tunnissa!
Yksinpelin lyhyt kesto johtuu pitkälti siitä, ettei tekoäly osaa tehdä juuri muuta kuin juosta kohti ja ampua. Vihollinen on uhka vain siksi, että sillä on murskaava ylivoima. Tehtävissä on kyllä mukana edellisistä peleistä tuttuja hahmoja, mikä saattaa riemastuttaa sarjan faneja. Se ei kuitenkaan mitenkään korvaa taktisen syvyyden lähes täydellistä puutetta.
Jos tässä olisi kaikki Medal of Honor: Heroesin tarjoama viihde, tilanne olisi varsin surkea. Onneksi näin ei kuitenkaan ole, sillä paketista löytyy myös verkkopeli. Langattoman verkkoyhteyden ansiosta 32 pelaajaa voi kokoontua samalle taistelukentälle vihollisia ampumaan. Pelit muodostuvat helposti ja vaivattomasti, ja kun vastassa on tekoälyn sijasta oikea ihminen, taktikointikin painaa enemmän. Verkkopeli ei tosin oikein lohduta, jos pelaaja on jossain reissussa – ilman langatonta tukiasemaa on pakko tyytyä hyvin vaatimattomaan yksinpeliin, ja kotosalla taas verkkoräiskinnästä voi nauttia sujuvammin jykevämmillä pelikoneilla.
Medal of Honor: Heroes ei lopulta oikein innosta. On mukavaa nähdä PSP-peli, jonka 3d-grafiikka pyörii suhteellisen sulavasti, ja näin sujuva verkkopeli erottaa kyllä Heroesin muusta tarjonnasta. Hahmojen hidas hölkkääminen paikasta toiseen syö kuitenkin intoa pahasti niin yksin- kuin moninpelissä. Yksinpelin alkeellinen taktinen sisältö ei mitenkään paranna asiaa.
