Tule armeijaan, näe maailmaa. Kuuluisaa markkinamiesten puhetta. Toki puheet pitävät paikkansa, mutta joskus jotain jää sanomatta. Esimerkiksi se, että osa armeijaan liittyvistä koulutetaan laskuvarjojääkäreiksi, joiden tehtävänä on hypätä vihollislinjojen keskelle ilman tietoa apujoukoista. Medal of Honor –pelisarjan uusimmassa painoksessa tutustutaan juuri laskuvarjojääkäreiden arkeen. Mukavaltahan se vaikuttaa, ainakin näin tietokoneen ruudulta katsottuna.
Tehtävä käynnistyy lentokoneesta, josta on hypättävä alas. Koko hyppyprosessi on vain murto-osa peliä, eikä kestä juuri kymmentä sekuntia pidempään. Varjoa voi toki ohjata ja näin pyrkiä laskeutumaan turvalliseksi merkittyyn paikkaan, tai halutessaan johonkin ihan muualle. Airbornen suurimpia vahvuuksia on valinnan vapaus. Kentät ovat näennäisesti avoimia, ja tämä tarjoaa monia mahdollisuuksia edetä. Sääli että tekoälyn ohjaamat liittoutuneiden sotilaat menevät valmiiksi määriteltyjä polkujaan ja asettavat näin myös pelaajan pienen pakon eteen. Välillä voi kuitenkin improvisoida esimerkiksi kiertämällä natsijoukon selustaan.
Kun lyijy alkaa lentää, tunnelma muuttuu todella intensiiviseksi. Pelaajan virtuaaliminä ei ole tehty paperista, mutta kovin montaa osumaa tämä ei kestä. Kun aseetkin ovat vielä naurettavan epätarkkoja, on parasta pysyä suojassa, eikä ryntäillä päättömästi ympäri taistelukenttää. Kun alkushokista on toivuttu, pelaaminen on hauskaa ja ennen kaikkea haastavaa. Vaikka liittoutuneiden tekoälysotilaat eivät järjellä brassaile, olisi eteneminen lähes mahdotonta ilman heitä. Sen verran paljon massaa vastapuolen sotakoneisto on kenttien varsille kärrännyt.
Medal of Honor: Airbornen yksinpelikampanja ei ole erityisen pitkä. Moninpeliominaisuudet paikkaavat puutetta hieman, mutta PC:llä on nähty parempaakin. Mikäli toinen maailmansota kavereiden kanssa kiinnostaa, on tässä toki hyvä vaihtoehto. Peliä varjostaa muutama naarmu ja pelaamista häiritsevä ratkaisu, mutta näistä huolimatta Medal of Honor: Airborne pitää pintansa PC-räiskintöjen joukossa.
Tuomio:
Toinen maailmansota pitää pintansa