Pitkän odottelun jälkeen Microsoft on saanut valmiiksi jatko-osan MechCommander-pelille, jonka pääosassa ovat jälleen Battletechistä ja Mechwarriorista tutuksi tulleet jättiläisrobotit. MechCommander 2:ssa pelaaja on palkkasoturijoukon komentaja, joka hoitaa tehtävän kuin tehtävän, kunhan hinnasta sovitaan. Tällä kertaa palkkasoturi-joukkio matkaa Carver V -nimiselle planeetalle, jossa pieni rosvojoukko häiriköi planeettaa hallitsevaa Stainereiden huonetta. Muutaman tehtävän jälkeen kuitenkin selviää, että Carver V:n hallinto on kysyttyä tavaraa ja pian pelaaja onkin osallisena täysimittaisessa sodassa, joka käydään reaaliaika-naksutteluna PC:n kuvaruudulla.
Pelin juonta ryhditetään pienillä videopätkillä, joissa pelaaja saa tietää seuraavan tehtävänsä. Välillä selvitetään myös koko planeetan tilannetta hieman laajempien videoiden avulla. Videoissa esiintyvät näyttelijät hoitavat hommansa rutiinilla, joskaan mitään mestarisuorituksia ei nähdä. Homma toimii juuri niin kliinisesti kuin sen pitääkin, ei yhtään paremmin eikä yhtään huonommin.
Ennen tehtävän aloittamista pelaajalle annetaan tarkemmin ohjeistus käsillä olevasta hommasta ja tämän jälkeen valitaan mukaan tulevat Mechit, joita pelimaailmasta löytyy 16 erilaista. Valikoimasta löytyy tuttuja Mechejä aina massiivisesta ja tulivoimaisesta Atlaksesta pieneen, mutta nopeaan Raveniin. Peli tarjoaa myös mahdollisuuden ostaa ja myydä robotteja. Aluksi kaupan on vain muutamia halvempia malleja, mutta pelin edetessä paikallisesta lähikaupasta löytyy yhä kasvava Mech-valikoima.
Kaikilla Mecheillä on oma aseistuksensa, jota pelaaja voi halutessaan muuttaa. Robotteihin voi pultata lasereita, ohjuspattereita sekä erilaisia tykkejä. Kävelevää asevarastoa omista Mecheistä ei kuitenkaan voi tehdä, sillä aseiden lämmöntuotanto ja vapaat asepaikat rajoittavat varusteluintoa. Käytännössä lämmöntuotantoa voi verrata Mechin kantokykyyn, koska itse pelissä ylikuumenemista ja sen seurauksena robotin sammumista ei voi tapahtua. Alunperin peliin lupailtiin järjestelmää, jossa aseet voivat myös ylikuumeta (tuttua mm. Mechwarrioreista), mutta jostain syystä homma jätettiin puolitiehen.
Joidenkin Mechien varustukseen voi lisätä maastoskannerin tai rakettimoottorit. Skannerilla pelaajan havainnointikenttä laajenee ja viholliset pystyy havaitsemaan tavallista kauempaa. Rakettimoottoreilla varustettu Mech pystyy lentämään lyhyen matkan, mikä voi helpottaa tiettyjen tehtävien suorittamista huomattavasti. Esimerkiksi vastustajan muurien yli hyppääminen on huomattavasti nopeampaa kuin niiden tuhoaminen. Lentämällä voi myös hypätä vaikkapa pienen joen yli ja siten välttää pitkän kiertomatkan, jonka varrella saattaisi odotella vihollinen tai pari. Kyseessä ei siis ole aivan perinteinen strategiapeli, jossa rakennetaan erilaisia tehtaita sekä yksiköitä kuin liukuhihnalta. Kun pelaaja on valinnut ja aseistanut Mechinsä, niillä pitäisi suorittaa tehtävä ilman sen suurempia apuvoimia.
Kun Mechit on valittu ja varusteet ovat kunnossa, on aika valita niiden pilotit. Pelaajan alaisuudessa toimii joukko taitavia palkkasotureita, jotka hoitavat Mechien kontrolloinnin. Pelin tekijät ovat sisällyttäneet MechCommander 2:een myös pieniä roolipelielementtejä. Pilotit nimittäin kehittyvät tehtävissä saadun kokemuksen myötä ja oppivat ajan myötä erilaisia erikoistaitoja. Pilotti voi erikoistua esimerkiksi tiettyyn asetyyppiin, sensoreiden käyttöön tai vaikkapa tietyn kokoluokan Mechien erityisen hyvään kontrollointikykyyn.
Taitojen karttuessa pilotista tulee yhä tärkeämpi osa pelaajan menestystä, sillä erikoistaidoista on ihan oikeasti hyötyä. Pilotti, joka osaa käyttää erityisen hyvin laser-aseita, kannattaa laittaa Mechiin, jonka pääaseistuksena ovat erilaiset laserit ja taitava tiedustelija kannattaa laittaa pieneen, mutta nopeaan tiedustelu-Mechiin, jolloin pelaaja saa tärkeätä tietoa siitä, missä viholliset liikkuvat. Kaiken lisäksi pelaajan ja taitavan pilotin välille saattaa muodostua tunneside, joka pakottaa pelaajan varjelemaan taitavaa pilottiaan, vaikka se tehtävän kannalta ei olisikaan kovin järkevää.
Kun Mechit ovat kunnossa ja pilotit on istutettu robottien puikkoihin, on aika siirtyä itse tehtävään. Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy pelimaailman kolmiulotteisuuteen. Eihän kyseessä mikään uusi juttu ole, mutta MechCommander 2:ssa kolmannen ulottuvuuden tarjoamia mahdollisuuksia käytetään erinomaisesti hyväksi. Korkeuseroilla on merkitystä ampumisen kannalta ja myös rakettimoottoreiden tarjoama hyöty pääsee oikeuksiinsa. Vanhempien strategiapelien isometriseen kuvakulmaan verrattuna 3d-maailma tarjoaa paremmat mahdollisuudet erilaisten taktiikoiden luomiseen ja toteuttamiseen. Kameraa voi pyöritellä sekä zoomailla vapaasti ja näin jokaiseen tilanteeseen löytyy sopiva kuvakulma ilman minkäänlaisia ongelmia.
Lähes heti vastaan tulee toinen, mutta selvästi ikävämpi piirre. Pelin kolmiulotteiset grafiikat vaativat nimittäin veronsa konetehon muodossa. Pelikoneesta on paras löytyä melkoisesti puhtia, ellei halua pelata pienimmillä grafiikka-asetuksilla.
Pelin tekoäly on hieman kaksipiippuinen juttu. Omat yksiköt osaavat toimia hyvinkin oma-aloitteisesti eikä yksiköitä tarvitse kiikuttaa lopulliseen määränpäähän kymmenen välipisteen kautta. Yksi klikkaus riittää ja metallimörssärit kävelevät kiltisti haluttuun kohteeseen. Vihollisten tekoälyssä puolestaan on paljonkin parantamisen varaa. Vastassa olevien joukkojen aloitekyky on kerrassaan surkeaa ja joskus ne havahtuvat vasta, kun ensimmäiset laukaukset iskeytyvät Mechin kylkeen. Vaikeustasoa nostamalla tilanne paranee hieman, mutta eivät vastustajat missään vaiheessa mitään järjen jättiläisiä ole. Muutenkin peli on turhan helppo eikä se vaikeimmillakaan vaikeustasoilla tarjoa strategiapelejä aiemmin pelanneille kovinkaan suurta haastetta. Onneksi mukana on sentään moninpeli, joka paikkaa osittain yksinpelin helppoutta.
MechCommander 2 käyttöliittymä on monipuolinen ja yksinkertainen. Peruskomennot onnistuvat hiirellä ja monipuolisimmatkin käskyt hoituvat korkeintaan yhdellä napilla sekä hiiren klikkauksella. Pelaaja voi käskeä joukkonsa hyökkäämään vaikkapa vihollisen aseistukseen. Aseeton Mech ei tietenkään aiheuta juurikaan päänvaivaa, mutta yleensä on järkevämpää tyytyä koko Mechin tuhoamiseen, sillä tiettyjen paikkojen tuhoaminen vie paikoin enemmän aikaa kuin koko roskan tuhoaminen kerralla.
Alussa valittujen joukkojen lisäksi pelaaja saa käyttöönsä pienen valikoiman erilaisia tukijoukkoja, joita voi kutsua apuun erityisillä resursseilla, joita saa käyttöönsä tehtävien alussa tai valtaamalla vihollisten resurssivarastoja. Resurssien avulla pelaaja voi kutsua avukseen ilmaiskun, tykin, miinankylväjän tai vaikkapa korjausajoneuvon. Valikoimasta käytännöllisimpiä ovat korjausajoneuvo ja miinankylväjä. Tykin ja ilmaiskun tehokkuus voidaan sen sijaan kyseenalaistaa, sillä ne tekevät aivan liian vähän tuhoa ja paikallaan kököttävä tykki on pienemmällekin vihollis-Mechille pelkkä suupala.
Pelin edetessä pelaaja tutustuu melko laajaan tehtävien kirjoon, joissa pääpiirteenä on kuitenkin vastustajien tuhoaminen tai tiettyjen paikkojen kaappaaminen omia tarkoitusperiä varten. Vaikka tehtävät ovatkin ns. etsi ja tuhoa -tehtäviä, ovat ne kaikessa yksinkertaisuudessaan viihdyttäviä ja vihollis-Mechien tuhoaminen on yllättävän mukavaa puuhaa. Mechit voivat myös vallata tiettyjä vihollisen rakennuksia. Mikään ei ole sen mukavampaa kuin vallata vihollisen tulenohjaustorni, jonka jälkeen vihollisen tykit ovat pelaajan puolella. Kun ilkeät viholliset kävelevät omaan tukikohtaan, saavat ne tykeiltä lämpimän ja ruudinkatkuisen vastaanoton.
Kun edellä olevia asioita tarkistellaan suurempana kokonaisuu
tena, näkee heti, että kyseessä ei ole mikään lisenssillä rahastava sekundatuotos, vaan kyseessä on ehtaa Mech-vääntöä strategiapelin muodossa. Kolmas ulottuvuus tarjoaa pelaajalle uusia strategisia mahdollisuuksia ja kaiken lisäksi 3D-maastot ovat kauniin näköisiä. Pelin pahin puute on sen helppous, sillä jopa aloittelija voi läpäistä pelin vaikeimmalla vaikeustasolla ilman maailmaa järisyttäviä ongelmia. Jäin kaipaamaan myös aseiden lämmöntuoton mukana tuomaa taktikointia. XL-kokoisilla peltipurkeilla rymistely tuo kuitenkin valoa pimeneviin iltoihin ja MechCommander 2 on ehdottomasti yksi vuoden strategiapeleistä.