GameBoy Advancella debyyttinsä tehnyt Mario vs Donkey Kong tulee tällä kertaa Nintendo Ds:n tuplaruuduille. Tällä kertaa ei pelatakaan viiksekkäällä putkimiehellä, vaan jo aikaisemmasta osasta tutuilla Mini Mario –leluilla.
Pelin tarkoituksena on edellisosan tapaan saada Mariot turvallisesti maaliin, välttäen erilaisia ansoja ja vihollisia.
Pikku veikkojen ohjastaminen hoidetaan kosketusnäytöllä, ja liikuttelu onnistuu jo alkumetreillä luontevasti. Kosketusnäytöllä paitsi liikutetaan Pikku Marioita, myös esimerkiksi aktivoidaan vipuja ja erilaisia nappeja. Mario-lelujen liikkuminen muistuttaa Lemmings-pelisarjan sopuleita. Mini Mariot kun tallustelevat vaikka laavaan, jos niitä ei erikseen pysäytä.
Peli koostuu useasta kerroksesta, joista jokaisessa on yhdeksän tasoa, minipeli ja pomotaistelu. Harmillisesti sekä minipelit, että pomotaistelut ovat yllättävän itseään toistavia. Itse kentät ovat onneksi erittäin mielikuvituksekkaita ja vaihtelevia.
Juoni on kevyttä Mario-tavaraa. Donkey Kong kaappaa kunniavieras Paulinen ja pelastusoperaatio jää Mini Marioiden harteille. Heppoinen juoni tuo kuitenkin tälle pulmapelille juuri sen tarvitseman ripauksen syvyyttä, ja kolmiulotteisia välinäytöksiä katselee mielellään.
Pääpeli on kiitettävän pitkä ja tasaiseen tahtiin vaikeutuva koitos, mutta jos tämä ei riitä, pelistä löytyy lisäksi kentänrakentelumoodi, jossa luotuja karttoja voi jakaa langattoman yhteyden ja internetin välityksellä muille pelaajille.
Grafiikka ei ole Ds:n eliittimateriaalia, mutta yksinkertainen pikseligrafiikka toimii tällaisessa pelissä paremmin kuin hyvin. Kentät ovat tarpeeksi yksityiskohtaisia ja animaatiot sulavia.
Äänimaailma on sitä tuttua Mario-rallattelua. Musiikit eivät kuitenkaan pääse missään vaiheessa ylittämään ärsytyskynnystä ja ovat parhaimmillaan miellyttävää kuunneltavaa. Ainoastaan Mini Marioiden kikattelu saattaa jossain vaiheessa alkaa pänniä. Mario vs. Donkey Kong: March of the Minis on Ds peli parhaimmillaan: sen oppii nopeasti, mutta mestariksi ei nousta hetkessä, ja peli sopii sekä pitkiin sessioihin, että pikapeleihin. Idealtaan yksinkertainen peli saattaa kuulostaa tylsältä, mutta uniikki pelimekaniikka todistaa nopeasti toisin.
Tuomio: Ds:n pulmapelien eliittiä
