Iloitkaatten te elektronisten lautapelien ystävät, sillä Mario on täällä taas. Ja te muut, tehkää vaikka etunojapunnerruksia.
Mario Party 7 jatkaa täsmälleen samalla kaavalla kuin Mario Party 6. Tai 5. Tai 4. Tai… no, idea taisi tulla selväksi. Ideana on siis pelata lautapeliä GameCubella ja pelin lomassa kiusata vastustajia minipeleissä. Tälläkin kertaa mukaan on ängetty toiseen muistikorttipaikkaan liitettävä mikrofoni, jota käytetään 11 minipelissä.
Mikrofonipelejä lukuun ottamatta minipelit ovat käytännössä samoja kuin aiemmissa versioissa. 86:een minipeliin mahtuu muutama helmikin joukkoon, mutta suurin osa on täyttä huttua. Mikrofonipelit koostuvat niinkin vaikeista tehtävistä kuin hedelmien nimien lausumisesta. Kun mikrofoni kerran on pakettiin lisätty, niin eikö sitä voitaisi ihan oikeasti käyttää järkevästikin?
Parasta Mario Partyssa on moninpeli. Jopa kahdeksan pelaajaa voi pelata samalla koneella. Tällöin pelit kylläkin venyvät melko pitkiksi, sillä vaikka kökköjä välianimaatioita on lyhennetty edellisistä osista, ne vievät silti aivan liian paljon aikaa. Yksinpeliä hakatessa hermo menee jo muutaman minuutin jälkeen tietokonepelaajan toilailua seuratessa.
Äänet ovat tuttua Nintendo-tyyliä, puhetta ei tietenkään löydy. Graafisesti peli on jämähtänyt sarjan ensimmäisen pelin tyyliin. Muovisen oloiset hahmot ovat jo aikaansa jäljessä ja vaikka graffamoottori toimiikin hyvin, on ”wow!”-elämyksiä turha odottaa. Jos tykkäsit edellisistä Mario Partyistä, pidät tästäkin. Jos et, inhoat tätäkin syvästi. Mainoslause ”Party in a box” on kuitenkin rankasti yliampuva.
Päästötodistus: Lauta peli