Mario sitä ja Mario tätä, välillä tuntuu siltä, että koko Marion voisi jo haudata. Keskinkertaisia Mario-tekeleitä alkaa olla jo maailma
täynnä, mutta onneksi aina välillä Luigin veli iskee kultasuoneen.
Sanottakoon se nyt heti alkuun. Mario Kart DS on loistava peli. Vaikka realismilla on heitetty vesilintua, kuten Mario Karteissa yleensäkin, peli on uskomattoman toimiva paketti. Autot ovat riittävän erilaisia ajettavia ja erilaiset aseet tasoittavat tilannetta kisoissa. Pelattavuus kuuluu sarjaan ”helppo oppia, vaikea hallita”, eli konkareillekin riittää vastusta.
Graafisesti peli on DS:n tehot huomioon ottaen hyvää 3D:tä, eikä minkäänlaisia bugeja tai hidastumisia näy. Äänet toimivat, eikä
musiikkikaan rassaa pahemmin, mitä nyt nintendomainen ylipirteys välillä nyppii. Ratoja on reilusti. puolet uusia ja loput
aikaisemmista versioista portattuja. DS:n kahden ruudun näytöstä yläosa on varattu varsinaiselle pelille ja alaosassa pyöritetään näppärää karttaa radasta ja mahdollisista aseista, joita radalla pörrää.
Uutuutena Kart-sarjaan on nyt liitetty nettipeli. Nintendo DS:n voi liittää langattomaan nettiyhteyteen suhteellisen kivuttomasti tai hankkia Nintendon Wi-Fi-USB-palikan, jolla Windows XP-koneen nettiyhteyden voi jakaa DS:lle. Alkuvaikeuksien jälkeen itse nettipeli toimii loistavasti. Ei lagia, eivätkä latausajatkaan ole pahoja. Ainoa valituksen aihe oli se, että pelaajia oli verkossa yllättävän vähän. Mitään turhaa nettipelissä ei ole, chätit ja muut on suosiolla jätetty pois. Langaton moninpeli onnistuu myös kahden DS:n välillä – myös
käyttäen DS:n ”Download play” -ominaisuutta.
Mario Kart DS ei varsinaisesti uudista Mario Kart-sarjaa, mutta on erittäin toimiva kokonaisuus. Varmastikin viihdyttävin arcade-ajelu DS:lle toistaiseksi.
