Röllipeikon ja muppetin risteytykseltä näyttävä Majin on varmasti yksi tämän vuoden positiivisimmista pelihahmoista. Pelissä Majin and the Forsaken Kingdom hauskaa tunnelmaa luovat huonoa englantia puhuvan Majinin huvittavat kommentit. Hauskaa on myös Majinin ja sankarihahmo Tepeun yhteistoiminta. Kun he onnistuvat jossain, he antavat riemunsa näkyä. Voitontanssien ja onnistumisen kiljahdusten tyyppiset tunteenilmaisut luovat vahvempaa sidettä myös pelaajan ja pelihahmojen välille.
Puzzle-elementeillä höystetty seikkailupeli alkaa hyvin perinteisen tasohyppelyseikkailun tapaan. Se lainaa Prince of Persialta ja sen seuraajilta idean sieltä, toisen täältä. Hyvin tavanomainen alku antaa vaikutelman suosittujen seikkailupelien halpakopiosta, mutta alun jälkeen Majin pääsee elementtiinsä ja kehittyy omalaatuiseksi kokemukseksi.
Peli on ystävyysseikkailu, jossa Tepeu-niminen hahmo vapauttaa suuren mutta kömpelön suojelijahahmo Majinin. He lähtevät yhdessä taistelemaan tervamaisia pimeyden voimia vastaan. Majin on ollut poissa pelistä pitkän aikaa ja muisti palailee pätkittäin. Tarinan edetessä saamme tietää lisää siitä, mitä tapahtui, kun 100 vuotta sitten otettiin yhteen pimeyden voimien kanssa. Muistipätkät on toteutettu Patapon-pelin visuaalista ilmettä muistuttavilla silhuettikuvilla. Vaikka
silhuettimaiset tarinanpätkät ovat aivan eri tyyliä kuin muu peli, on ne tehty hienosti ja vahvistavat hyvin pelin tunnelmaa. Itse asiassa, harvoissa peleissä välianimaatioita odottaa yhtä suurella mielenkiinnolla.
Taistelujen ja voimahedelmien popsimisen myötä Majin voimistuu ja saa takaisin erityiskykyjään. Hän osaa hyödyntää tuulta, tulta, salamoita ja kristalleja vihollisiaan vastaan. Tarinan edetessä myös ystävyys kumppaneiden välillä vahvistuu. Se ei tosin tunnu vaikuttavan muuhun kuin uudenlaisten liikeiden suorittamiseen.
Rakenteensa puolesta peli koostuu tasolta toiselle etenemisestä pienempiä vihollisia nujertamalla, pimeyden naamioita rikkomalla ja päävihollisia vastaan taistelemalla. Vaihtelua tulee siitä, että vaikka peli on käytännössä lineaarinen, on pelitilassa liikuminen tehty vapaaksi. Tämä johtaa helposti siihen, että pelaajalta hukkuu reitti ja samalla käsitys siitä, mitä seuraavaksi tulisi tehdä. Ilman ohjeita ei ole mitään käsitystä siitä, minne pitää mennä, miksei tiettyä Majinin lisävoimaa voi käyttää tai mistä voiman saa käyttöönsä. Tämä puolestaan aiheuttaa paljon edestakaisin juoksemista ja turhauttavaa ihmettelyä.
Pelissä on kyetty välittämään pelihahmojen tunteita hyvin, ja visuaalisesti kokonaisuus
on toimiva vaikkakaan ei kovin omaperäinen. Pomotaisteluille on syytä antaa erityismaininta siitä, etteivät ne ole monen muun pelin tapaan kiusallista tahkoamista. Pelissä pitää hyödyntää eri tavoin vihollisen heikkoja kohtia, jotta ne saisi kukistettua. Pelin puutteet ovat tasosuunnittelussa, vajavaisissa ohjeissa ja pienissä kameran käyttöön liittyvissä ongelmissa.
Puutteistaan huolimatta Majin and the Forsaken Kingdom on positiivinen ja monipuolinen seikkailupeli, josta jää hyvä fiilis.
ARVOSTELIJA
SONJA KANGAS
PÄÄSTÖTODISTUS
Varmasti yksi talven positiivisimmista ja sympaattisimmista seikkailupeleistä.
