Vaikka moni taho yrittää painottaa, että Mafia ei ole samanlainen kuin GTA3, yhtäläisyyksiä on paljon. Kummassakin seikkaillaan suurella kaupunkialueella, ollaan gangstereita, varastetaan autoja, tehdään suojelu- ja tappotehtäviä. Pelialue on myös jaettu eri saarekkeisiin, joihin mennään siltoja ja tunneleita pitkin. Tosin Mafiassa on myös tehtäviä, jossa mennään rikkomaan maaseudun rauhaa. Se on kuitenkin hidastempoisempi ja tuo mieleen Francis Coppolan kummisedät. Mafia on myös hyvin lineaarinen pelikokemus, joka etenee hyvän tarinan saattelemana.
Mafiassa seikkaillaan 1930-luvulla ja körötellään sen ajan autoilla. Varsinkin aluksi saatavien kotteroiden vauhti hidastuu noin 10 kmh/h vauhtiin ylämäessä tai pahemmissa nousuissa ne hyytyvät kokonaan ylämäkeen. Kaahailu, punaisia päin ajaminen ja pellin kolhiminen on asioita, mihin poliisi puuttuu. Sakkolappu kannattaakin monesti ottaa kiltisti, niin säästyy suuremmilta kahinoilta. Toisaalta jalankulkijoiden päälle taas saa ajaa ilman mitään rangaistusta.
Mafia hämmästyttää grafiikoillaan, kaupungin yksityiskohdat ja valaistusefektit hivelevät pelaajan silmiä. Valikoista lähtien kaikki on tehty ehdottomalla tyylitajulla ja latauskuvat ennen tehtäviä ovat mielestäni hienoimpia, mitä koskaan peleissä on nähty. Kaiken kruunaa aivan upea kasvoanimaatio ja hahmojen huulet oikeasti liikkuvat puheen mukaan. Myös äänimaailma ja musiikit ovat hyvää jälkeä, puhumattakaan hienosta ääninäyttelystä. Mutta moni kakku päältä kaunis ja niin on tässäkin tapauksessa.
Vaikka autot hajoavat kohtuullisesti ja se vaikuttaa ajonautintoon, autojen fysiikkamallinnus ei ansaitse puhtaita papereita. Tämä korostuu ikävästi tehtävässä, jossa sankarimme ajaa kilpaa kilparadalla. Vihollisten tekoäly on myös enimmäkseen erittäin heikkoa ja nämä saattavat kääntää selkänsä sankarillemme ja unohtaa olevansa keskellä tulitaistelua. Liituraitagangsterin ohjaaminen voisi olla myös vähän helpompaa, kun tämä on mittailee katuja. Oletusnäppäimet, millä sankari liikkuu, ovat aika outoja, mutta onneksi nämä voi vaihtaa.
Koska peli on tiukan lineaarinen, on hienoa, että on erikseen pelimoodi, jossa pääsee rälläämään rauhassa Lost Cityn kaupungin kaduille. Sen kun autolla ajelemaan ja ampumaan autosta jalankulkijoita. Tosin ollakseni rehellinen, tämä ei ole läheskään yhtä hauskaa kuin GTA3:ssa. Pelin tehtävät ovat kuitenkin mukavan vaihtelevia ja erilaisia autoja on kiitettävästi. Kaikki eivät kuitenkaan välttämättä ilahdu siitä ajamisen määrästä, mitä peli sisältää. Purnausta on myös kuulunut alkupään tehtävästä, jossa ajetaan kilparadalla sen ajan nopeimmalla autolla. Huonompi kuski saattaa hermostua tehtävän vaikeustasoon ja tietokoneen ajajiin, jotka luulevat kisaa romuralliksi.
Siinä missä anarkistinen Liberty City sopii paremmin nuoremmille gangsterinaluille, Mafia on seestyneempi versio vanhemmalle pelaajaväelle, kun sankarillamme on omatuntoa ja mukana on ihan romanssin poikastakin. Mafiassa on monia osa-alueita, jotka on tehty aivan loistavasti, mutta itse pelaaminen ei ole kuitenkaan täyttä juhlaa ja tämä tosiasia murhaa peli-iloa. Vaikkei Mafiasta olekaan vuoden peliksi, eikä se aivan pärjää GTA3:n Liberty Cityn tunnelmille, on se varsin vangitseva pelikokemus.
