Lunar Genesiksen lähtökohdat ovat lupaavat. Kyseessä on Nintendo DS:n ensimmäinen perinteinen roolipeli ja itsenäinen prologi klassiselle Lunar-sarjalle, joka on viettänyt hiljaiseloa pitkään. Ikävä kyllä lopputulos on kaikkea muuta kuin ikimuistoinen.
Pelin heikkoudet alkavat tarinasta. Kliseiseen fantasiamaailmaan sijoittuva juoni käynnistyy tuskastuttavan hitaasti eikä kerronnassakaan ole hurraamista. Pelaajan toiminnalle ei pitkään aikaan anneta muuta syytä kuin tylsän päähenkilön oudot pakkomielteet. Yritä siinä nyt sitten eläytyä tarinaan tai sankareihin.
Myös taistelusysteemi ja hahmonkehitys, kumisevat tyhjyyttään. Pelaaja voi vaikuttaa sankareiden kykyihin ainoastaan varusteita vaihtamalla, eikä hirviöiden pieksemiseen liity oikeastaan minkäänlaisia taktisia elementtejä. Useimmissa yhteenotoissa hahmot voikin huoletta jättää automaattiohjaukselle, sillä lopputulokseen nappien painelemisella ei ole vaikutusta.
Kun kaikki tämä yhdistetään ankeaan tekniseen toteutukseen, pari hyvää oivallusta eivät riitä pelastamaan kokonaisuutta. Satunnaiset, tavaroiden keräämiseen perustuvat sivutehtävät ja taisteluiden jakaminen kokemusta tai esineitä tuottaviin saattavat kiinnostaa lajityypin ylimpiä ystäviä jonkin aikaa. Totuus on kuitenkin karu kuin kylmä kaurapuuro: DS olisi ansainnut paljon Lunar Genesistä paremman ja luovemman roolipelin.