Ihmiskunta perusti jäiselle EDN-planeetalle tukikohdan, mutta joutui pakenemaan kylmässä viihtyvien hyönteisten, akridien, vimmaisaa vihaa. Ihmiset palaavat kuitenkin nopeasti, paremmin aseistettuina. Pelaajan ohjaama uudisraivaajasotilas kostaa itikoille kokemansa vääryydet, mutta sotkeutuu samalla myös salaliittoihin ja korporaatiokähmintään. Juonesta viis, sillä se on paitsi yhdentekevä, myös varsin sotkuinen.
Peli etenee tehtävä kerrallaan. Alkupuolella pelaaja jäljittää akridien pesiä ja tuhoaa ne emoineen päivineen. Perusrynkyn lisäksi maastosta poimitaan sinkoja, kranaatteja, energiakiväärejä sun muuta. Satunnaisesti astutaan myös isojen VS-taistelurobottien puikkoihin ja annetaan järeiden pyssyjen sanoa painava sanansa. Tuliluikkujen lisäksi pelaajan on osattava käyttää maastoa hyödykseen. Mukana kulkevalla entraushaalla voi esimerkiksi kivuta näppärästi tasolta toiselle.
Lost Planet on kieltämättä komeinta mitä Xboxilla on konsaan nähty. Maisemat ovat aidosti hyisen näköisiä ja näkymät paikoitellen henkeäsalpaavia. Värien, valojen ja varjojen käyttö on ensiluokkaista, savu- ja lumipöllähdykset ovat tyylikkäitä, ja akridit näyttävät pelottavan epäinhimillisiltä. Itikoiden kirkunaa ja robottien jytisevää kävelyä lukuunottamatta äänimaailma sen sijaan jää ikävästi lapsipuolen asemaan, etenkin hampaisiin käyvän ääninäyttelemisen osalta.
Itse räiskintä on valitettavasti jäänyt ulkoasun varjoon. Hitaasti maastossa lyllertävän sankarin täytyy kerätä tapetuista itikoista lämpöenergiaa, jottei jäätyisi. Lämpöparisto suojaa miestä myös vauriolta, mutta valitettavan usein energiaa on niin paljon, ettei vihollisista ole mitään vastusta. Isompia kohteita, kuten jättihirviöitä tai taistelurobotteja vastaan tapellessa energia ei kuitenkaan paljoa lämmitä, sillä sankarin kerran kaatuessa vihulaiset pitävät miehen maassa jatkuvilla sarjoilla. Hyvin mennyt kamppailu päättyykin usein siihen, ettei pelaaja saa edes mahdollisuutta ampua takaisin.
Kokonaisuutena Lost Planet on kuitenkin selkeästi yli keskitason. Jatkuva toiminta on messevää, totuttautumista vaativat kontrollit taipuvat monenlaiseen mutkitteluun ja temppuiluun, mutta ennen kaikkea peli on niin hyvää silmäkarkkia, ettei paremmasta väliä. Verkossa käytävät 16:n pelaajan ottelut ovat hektisiä ja hikisiä, vaikkei mitään mieleenjäävää pelityyppiä tarjotakaan. Harmittaa vain, että suunnittelutyö ei yllä ulkoasun tasolle. Pienellä petraamisella Lost Planet olisi ollut todellinen hitti.
Tuomio: Upean näköinen räiskintä, joka kärsii turhauttavista suunnittelutyperyyksistä
