Taru Sormusten Herrasta –saaga saa jatkoa pelirintamalla. Jo aiemmin nähtyjen pelien jatkoksi on nyt ilmestynyt Third Age-niminen julkaisu. Kysymyksessä on roolipelin asuun puettu seikkailu, jonka sankarit ovat lähes kaikki uusia.
Tarinan pääosassa on ritari Berethor, joka suuntaa etsimään Boromiria. Hän saa pian seuraa mm. haltijasta ja kääpiöstä. Matkalla seurue kasvaa, ja vastaan tulee tuttuja tapahtumapaikkoja sekä vihollisia. Juonta avataan taistelujen välissä nähtävillä videopätkillä, joissa itse Gandalf kertoo missä mennään ja mitä nyt pitäisi tehdä.
Taistelujen ja videopätkien lisäksi suuren osan ajasta vie siirtyminen paikasta toiseen. Vapaa liikkuminen on tylsää, sillä kentät ammottavat tyhjyyttään, oli kysymys sitten kaupungista tai maanalaisesta luolastosta. Kaiken lisäksi matkaa tehdään jalan, eli hitaasti.
Onneksi tylsän talsimisen katkaisevat useat taistelut, jotka siirtävät pelin vuoropohjaiseen tilaan. Taistelut ovat näyttäviä ja äänekkäitä tapahtumia, joissa voi käyttää apuna sekä magiaa että puhdasta voimaa. Ikävä kyllä rymistelyä on pelissä todella runsaasti, joten pidemmän päälle dramaattinen taistelu ei jaksa innostaa.
Sama tylsyys leimaa koko peliä: taistelut ovat kuin kopioita edeltäjistään, eikä tekoäly osaa käyttää hyväksi joukon voimaa, vaan hyökkäilee sinne tänne päämäärättömästi. Seikkailumoodin autiot kentät ovat puuduttavia. Ryhmän jäsenet ovat näkymättömissä, eikä heidän välilleen kehitellä juuri mitään tapahtumia.
Lord of the Rings: the Third Age on sarjan faneille tutustumisen arvoinen peli. Muille tästä ei tahdo riittää iloa pitkäksi aikaa.
