J.R.R. Tolkienin Keskimaahan sijoittuva verkkoroolipeli Lord of the Rings Online on saanut ensimmäisen lisälevynsä. Mines of Moria lupaa pelaajille kaksi uutta hahmoluokkaa, uutta maailmaa ja uuden eeppisen tarinakaaren tutkittavaksi, sekä kokemustasoja keräävät legendaariset aseet.
Uudet hahmoluokat, Warden ja Runekeeper, ovat jotain mitä peliin on pitkään odotettu: hybridejä, jotka voivat tehdä ryhmässä useampaa kuin yhtä asiaa. Warden on kevyesti panssaroity tankki- sekä dps-luokka. Runekeeper taas on aidosti erikoinen tuttavuus – hahmo, joka joko tekee vauriota tai parantaa. Molempiakin voi tehdä, mutta ei yhtä tehokkaasti, sillä taiat lataavat mittariin joko hyökkäys- tai parannusbonusta, ja kovempien loitsujen käyttö vaatii riittävää bonusta oikealla puolella mittaria. Hybridiluokat ovat LotROon iso uudistus, ja itseasiassa toimivat jopa joustavammin kuin monien muiden pelien vastaavat.
Uusien hahmoluokkien myötä myös vanhat ovat saaneet kasvojenkohotuksen. Kykykäyttöliittymä on pistetty uusiksi, ja on viimein käyttökelpoinen. Luokkakohtaisten kykyjen välille on myös lisätty synergiaa – ei yhtä paljon kuin uusilla hahmoluokilla, mutta ainakin kyvyt on jaettu alaryhmiin, joista kertyvä set bonus rohkaisee valitsemaan yhdistelmiä, ei vain ilmeisimmät kyvyt päältä.
Legendaariset aseet ovat kaksipiippuinen ajatus. Käytännössä ase kerää kokemuspisteitä kun sitä käytetään taistelussa, ja kokemuspisteillä voi parantaa sen ominaisuuksia. Lisäksi siinä on paikka kolmelle eri kykyjä lisäävälle reliikille. Järjestelmän kiva puoli on, että vaivalla ansaitut tehtäväpalkkiot eivät vanhene yhtä nopeasti. Vähemmän kivaa on joutua tahkoamaan kokemusta hahmon lisäksi hahmon kamoille. Ensin siis raidaat sen huippumakean aseen, sitten pääset aloittamaan rottien mätkimisen, jotta aseesta tulisi käyttökelpoinen. Tekemistä se toki luo, mutta entä vaihtelua?
Viimekädessä Mines of Moria on kuitenkin hitaaseen tarinavetoiseen etenemiseen perustuva peli. Pelin pääsisältöön, peliboksin kannessa puffattuun Moriaan, ei ole mitään asiaa, ellei tee ensin pitkähköä tarinaketjua. Ja voi veljet että siiitä tarinaa lyödään silmille, halusi tai ei. Osan tästä saa anteeksi, sillä tarinaa käytetään myös keinona tutustuttaa pelaaja legendaaristen aseiden käyttöön ja paranteluun. Enimmän osan ajasta tarinallisuus on kuitenkin kömpelösti animoituja NPC-hahmoja, jotka replikoivat vielä neljän heiton verran siinä vaiheessa kun pelaaja jo haluaisi lyödä pääpahaa käkättimeen. Kärsimätön kyllästyy äkkiä hengiltä.
Kun Moriaan lopulta pääsee, se palkitsee odotuksen. Ensinnäkin luolavaltakunta on viimeinkin reilusti erilainen alue: toiseksi, ahtaissa paikoissa taistelu tekee seikkailusta hyvin neuroottista, ellei matkassa ole tovereita.
Mines of Moria tuo LotROon kaivattua pelimekaanista monipuolisuutta, mutta perusfiilis on yhä ennallaan. Peli elää ja kuolee edelleenkin sen mukaan, jaksaako leikkiä mukana Turbinen yrityksissä kertoa tarinaa välineillä, jotka parhaimmillaankin haraavat vastaan.
PÄÄSTÖTODISTUS
Kaunis muttei kovin sujuva peli tarina-mmorpgien ystäville
