Square Enix tunnetaan parhaiten Final Fantasy -roolipelisarjan julkaisijana. Japanin ylivoimaisesti suosituin PSP-peli on kuitenkin Capcomin Monster Hunter, jossa lahdataan hirviöitä metsästäjän ominaisuudessa. Mitä menestyjät edellä, sitä muut perässä: Square Enix on huomannut Monster Hunterin myyntiluvut, ja pyrkii samoille PSP-apajille. Niinpä Lord of Arcanassa mätkitään. Mätkitään. Ja mätkitään.
Juonikuvio on perin japanilaista huttua. Pelaaja on tietenkin ”valittu”, se ainoa, joka voi pelastaa koko universumin. Ja sitten mätkitään. Ja grindataan. Niille, jotka eivät ole tutustuneet japanilaisiin roolipeleihin, kerrottakoon, että grindaaminen tarkoittaa pelihahmon kehittämistä toistamalla tiettyjä asioita yhä uudelleen ja uudelleen. Lord of Arcanassa tämä tarkoittaa jatkuvaa pahisten mätkimistä, jotta pelaajan taitotaso kasvaa, jotta pelihahmo saa lisää voimaa, jotta voi taas mätkiä uusia vastustajia. Pelaaja ravaa jatkuvasti luolastoissa, jotka eivät eroa toisistaan millään tavalla. Kun tietyt hirviöt on tappanut, pääsee jälleen eteenpäin.
Välillä pelissä ollaan myös kylässä ja höpistään killan kanssa. Kylässä ostellaan uusia aseita ja varusteita. Ja sen jälkeen mennään luolastoihin. Ja mätkitään. Mätkimisessä sinänsä ei ole mitään pahaa: se on terapeuttista, ja parempi mätkiä PSP:n ruudulla kuin oikeassa elämässä. Paria asiaa lukuun ottamatta mätkintä ja hahmonkehitys toimivatkin pelissä ihan hyvin. Valitettavasti vain nämä muutamat puutteet käyvät hermoille ja pahasti.
Ensinnäkin taistelut käydään aina samanlaisella pyöreällä areenalla. Pelaaja näkee hirviöt ruudulla kyllä karttatilassa, mutta taistelut käydään aina omalla areenalla. Miksi näin? Ei voi tietää. Se on tylsää ja ennalta-arvattavaa. Myös sorminäppäryyttä vaativa näppäinasettelu ahdistaa. Juoksu tapahtuu oikeasta olkanapista, ja kameran siirtely ristiohjaimesta, kun taas hirviöön lukittautuminen tapahtuu vasemmasta olkanapista. Kun liikkuminen tapahtuu erikseen PSP:n peukalo-ohjaimesta, alkavat sormet loppua kesken.
Loppupomot ovat kivan näköisiä, mutta niiden vaikeustaso nousee liikaa, mitä pidemmälle pääsee. Pelaaja voi kombottaa iskuja, mutta tämäkään ei auta. Kun samaa loppupomoa yrittää yhdeksännen kerran, ja osumapisteitä antava juoma loppuu aina juuri väärään aikaan, alkaa hermo mennä.
Lord of Arcana ei ole huono peli. Pitää vain olla japanilainen ymmärtääkseen, mikä siinä viehättää. Se perustuu sinänsä onnistuneesti toteutettuun toistoon, mutta toisto käy nopeasti tylsäksi. Lord of Arcanaa voi suositella vain suurimmille japanilaisten mätkintäroolipelien ystäville.
PÄÄSTÖTODISTUS
Itseään toistava mätkintä
ARVOSTELIJA
JARKKO FRÄNTILÄ
