Vuonna 2006 ilmestynyt LocoRoco on yksi Sony PSP:n omaperäisimpiä ja hauskimpia pelejä. Nyt LocoRoco 2 tarjoaa lisää viihdettä samalla reseptillä: värikästä ja tyyliteltyä grafiikkaa yhdistettynä hyvin yksinkertaiseen ohjaukseen, lapsenomaista riemua ja paljon lauleskelua. Mukana on kuitenkin myös paljon uutta.
Pelissä ohjataan locorocoa, eräänlaista värikästä möykkyä, joka koostuu useista pienemmistä möykyistä. Yksi pelin päämääristä onkin kasvattaa locoroco mahdollisimmaan suureksi pikkumöykkyjä keräämällä. Pelin aikana pelaaja voi halutessaan hajoittaa locorocon jälleen osiinsa vaikkapa ujuttaakseen ne läpi koloista, joihin iso locoroco ei mahtuisi.
Pääasiallisesti pelissä käytetään vain kahta nappia, PSP:n olkapääpainikkeita. Vasen painike kallistaa maisemaa vasemmalle, oikea taas oikealle, ja niin locorocon saa liikkumaan. Painamalla molemmat painikkeet pohjaan locoroco hyppää. Näillä lähes naurettavan yksinkertaisilla näppäinyhdistelmillä pelaaja läpäisee kentän toisensa jälkeen ja kerää mukaansa erilaisia asioita. Tätä krääsää voi sitten hyödyntää locorocon mui mui -kaverien talonrakennuspuuhissa.
Mukana on myös uudistuksia, kuten alipeli, joissa pelaajan täytyy painella nappuloita locorocon laulun tahdissa, mahdollisuus kulkea myös veden alla tai kohtaus, jossa ryömitään afroperuukin sisälle ja pyöritään siellä ympäriinsä. Missään ei ole mitään järkeä, mutta sellaista elämä on LocoRocon parissa. Pelin tarina on pääsääntöisesti sekä niin yksinkertainen että niin hämmentävä, ettei siitä oikein voi sanoa mitään: avaruuden ilkeät mömmiäiset tulevat kiusaamaan locorocoa ja tämän kavereita, mutta kun karkinvärisissä maisemissa hypitään tarpeeksi, tällaiset kosmisetkin ongelmat ratkeavat.
LocoRoco 2 on kuten edeltäjänsäkin: se tuskin jättää ketään kylmäksi. Joko sitä rakastaa tai sitä vihaa, mutta sen tyyli on niin omintakeinen, että siihen on vaikea suhtautua täysin välinpitämättömästi. Jo pelin äänimaailma on älytön: niin pelaajan ohjastama locoroco itse kuin lukemattomat muutkin asiat pelimaailmassa laulavat koko ajan käsittämättömällä mongerruskielellä, joka kuulostaa lähinnä lasten epävireiseltä rallatukselta. Kaikki on lähes sietämättömän söpöä ja pirteää, ja se joko hurmaa tai inhottaa.
Pelimarkkinoilla ei yksinkertaisesti ole mitään muuta tällaista, ja se luonnollisesti tekee LocoRoco 2:sta mielenkiintoisen pelin. Mikä vielä tärkeämpää, se on myös todella hyvin tehty ja kiehtova jatko-osa, johon on pakattu enemmän oivalluksia ja tunnelmaa kuin melkein kaikkeen muuhun PSP:n pelitarjontaan yhteensä.
PÄÄSTÖTODISTUS
PSP:n omintakeisin peli saa arvoisensa jatko-osan