Vuonna 2008 julkaistu LittleBigPlanet on mainio tasohyppely. Siinä tuli mukana työkalut, joilla pelaajat saattoivat tehdä toistensa iloksi uusia kenttiä. Jos ykköspeliin on saatavilla tuhansia kenttiä, joista osa oikein hyviä, mihin tarvitaan jatko-osaa?
LittleBigPlanet 2 puolustaa olemassaoloaan panostamalla entistä enemmän kenttien tekemiseen tarvittavaan työkalupakkiin. Merkittävästi ykköspeliä helpompi yksinpelikampanja keskittyy esittelemään, minkälaisia uusia ja hienoja juttuja pelaaja voi omiin kenttiinsä laittaa. Tämä ei tarkoita sitä, että yksinpeli olisi huono. Se on lyhyt mutta sympaattinen. Tilanteet vaihtuvat nopeasti, ja tasohyppelyn peruskaavaan on onnistuneesti tuotu paljon uusia elementtejä.
Säkkikankaasta tehdyn päähenkilö Sackboyn pohjalta syntyy kokonainen armeija Sackbotteja, esikuvansa näköisiä, yksinkertaisia olioita. Aluksi ne pelkäävät ja yrittävät juosta pakoon, sitten ne rakastavat ja tulevat kohti. Sackbottien ohjaileminen ja pelastaminen niiden käyttäytymismalleja hyödyntämällä on hauskaa. Ne ovat myös visuaalisesti onnistuneita, laatikkopäisiä hahmoja joilla saattaa olla sydämet silmien paikalla.
Yksinpelissä on panostettu paatokseen. Uutena juttuna mukana on välianimaatioita, jotka tosin välillä koettelevat pelaajan kärsivällisyyttä. Suuri pahis uhkaa koko pelin mielikuvitusmaailmaa, ja Sackboyn täytyy ryhtyä sankariksi. Englanninkielisen pelin puhujana toimii Stephen Fry. Fry on roolissaan niin erinomainen, että peli kannattaa pelata alkukielellä jos vain kielitaito suinkin riittää.
Muita uusia juttuja ovat sivusuunnassa vierivät räiskintäpeliosuudet ja erilaiset eläinajoneuvot, joita käyttäessään Sackboy liikkuu uusilla tavoilla. Tee-se-itse -moodissa on lisäksi mahdollisuus ohjelmoida vihollisiin ja muihin pelimaailman asukkaisiin erilaisia käyttäytymismalleja. Nokkela pelisuunnittelija kopioi näiden avulla monenlaisia erilaisia pelityyppejä. Enää ei tarvitse jumittaa perinteisessä tasohyppelyssä, vaan pelistä saa halutessaan vaikka flipperin.
Edeltäjänsä tavoin LittleBigPlanet 2:n panostaa säkkikankaaseen, huopaan ja muihin sellaisiin materiaaleihin, joiden mallintaminen vaatii konsolilta melkoisesti laskentatehoa. Se pyrkii selvästi rinnastamaan itsensä Wiin tasohyppelyihin, jotka ovat laitteen rajoituksista johtuen pakostakin vähän muovisia. LittleBigPlanetilla ei ehkä ole tukenaan Super Marion tapaista vuosikymmenten mittaista traditiota, mutta on siitä silti Nintendon haastajaksi. Ainakaan kentät eivät lopu kesken, kun pelaajat vääntävät niitä koko ajan lisää.
ARVOSTELIJA
JUHANA PETTERSSON
PÄÄSTÖTODISTUS
Tee-se-itse -pelin työkalupakki laajenee.
