Aiemmin Playstation 2:lle julkaistu Legends of Wrestling on nyt julkaistu GameCubelle. Legends of Wrestlingissä rymistelevät jenkkien suurimpiin kansanhuveihin lukeutuvan Wrestlingin suurimmat tähdet parin viime vuosikymmenen ajalta. Suomessakin tunnetaan varmasti sellaiset herrat kuin Hulk Hogan ja Bret ”Hitman” Hart, heidän lisäksi pelistä löytyy 40 muuta show-painin supertähteä. Jenkkisirkuksen GameCube-debyytti ei kuitenkaan onnistu, sillä pelin kehittäminen on tainnut jäädä pahasti kesken.
Legends of Wrestling tarjoaa pelaajalle kolme pelimuotoa, joista löytyy niin championshipiä, yksittäistä matsia kuin turnaustakin. Pelimoodeissa tulee vastaan monenlaisia tappeluita, sillä kehässä taistelee parhaimmillaan neljäkin painijaa, joista jokainen pyrkii saavuttamaan voiton itselleen olemalla viimeinen tolpillaan oleva painija. Mukana on myös Tag Team -otteluita, joissa kaksi painijaa taistelee kahta vastustajaa vastaan. Pelin tärkein pelimoodi on championship, jossa kierretään maita ja mantuja kukistaen vastaan asettuvia painijoita, pyrkimyksenä nousta wrestlingin kiistattomaksi maailmanmestariksi.
Pelistä löytyy siis 42 painijaa. Näillä kaikilla ei kuitenkaan pääse pelaamaan heti ensimmäisillä pelikerroilla, vaan lukitut painijat saa käyttöönsä menestymällä ura- ja turnausmoodissa. Valmiiden painijoiden lisäksi pelaaja voi luoda myös oman painijan käyttämällä pelin mukana toimitettavaa hahmoeditoria. Hahmoeditorissa voi muokata mm. hahmon ulkoasua, liikevalikoimaa ja jopa sisääntuloa. Hahmoeditorissa luodulla hahmolla voi sitten taistella muita painijoita vastaan.
Oli pelimuoto mikä tahansa, tulee ennen matsia interaktiivinen sisääntulo. Interaktiivinen sikäli, että pelaaja pystyy tuulettamaan ja tervehtimään yleisöä painijan kävellessä kohti kehää. Tämä sisääntulo on kuitenkin täysin turha, sillä tuuletusmahdollisuudella ei yksinkertaisesti tee mitään. Samassa yhteydessä on myös painijoiden esittely, joka ei palvele ketään. Pieni hehkutus ja painijan tärkeiden mittojen ilmoittaminen hoidetaan melko apaattisen selostuksen voimalla. Onneksi molemmat osat voi sentään ohittaa start-nappia hakkaamalla. Turhia latausaikoja näistä alkuhömpötyksistä kuitenkin tulee. Tämä on sääli, sillä latausajat ovat muutenkin pitkiä.
Kun kaikkien alkuhässäköiden ja latailujen jälkeen päästään vihdoin itse pelin kimppuun, iskee peli jälleen vasten kasvoja. Ensimmäiset merkit tulevasta saadaan hahmojen tönköstä ulkoasusta ja karkeista animaatioista. Hahmot näyttävät lähinnä piirroskuvamaisilta, muutaman rautakangen nielleiltä ilmapallomiehiltä. Hahmojen kävely on melko tönkköä ja muutamien liikkeiden animaatiotkin hakevat itseään. Muutamia hyviä animaatioitakin sentään löytyy, mutta nekin tuntuvat normaalia ankeammilta alhaisen ruudunpäivitysnopeuden takia. Hahmoille on sentään tehty jonkinlainen vaurionmallinnus, sillä tarpeeksi rankaisua osakseen saanut painija alkaa vuotamaan verta. Tämä ”vaurionmallinnus” onkin rajoitettu muutamaan haavaan ja niistä tirskuvaan vereen, eivätkä ruhjeet vaikuta pelaamiseen mitenkään.
Jostain kumman syystä Legends of Wrestlingin pelimoottori on niin raskas, että jo kahden painijan välisissä otteluissakin esiintyy paikoin lievää nykimistä. Useamman ottelijan välisissä kamppailuissa esiintyy silloin tällöin huomattavaakin hidastumista. Koska pelin grafiikka ei ole kovin erikoista, on pelintekijöiden ammattitaito kyseenalaistettava. Grafiikkamoottoria ei nimittäin varmasti ole viilattu pätkääkään.
Legends of Wrestlingin pelimekaniikassa luotetaan armottomaan ohjaimen hakkaamiseen ja nappien oikea-aikaisiin painalluksiin. Pelin perusteet on helppo oppia, mutta pidemmät heittokombot vaativatkin jo vähän pidempää paneutumista. Pelin perusliikkeitä ovat lyönnit, potkut sekä heitot. Lyönneistä ja potkuista ei ole juurikaan erilaisia variaatioita. Heittovalikoimasta kyllä löytyy suhteellisen paljon liikkeitä, mutta enemmänkin olisi voinut olla. Pelillisen puolen omalaatuisimpiin ominaisuuksiin kuuluu heittojen torjuminen. Onnistuneen torjunnan tehnyt osapuoli pääsee yrittämään vastustajansa heittoa. Usein puolustuksista tuleekin melkoisia pyörimisiä, kun molemmat painijat torjuvat heittoja vuoron perään. Ovatko pitkät puolustusheittosarjat sitten hyvä vai huono asia? Se päätös jää pelaajalle.
Tekoälyn tarjoama vastus ei ole kovin paha, sillä vastustajat toimivat lähinnä heittosäkkeinä. Yksinpelin kiinnostavuus jääkin parin illan mittaiseksi. Innokkaimmat saattavat jaksaa hankkia kaikki piilotetut ominaisuudet, mutta sen jälkeen yksinpelissä ei ole porkkanoita, joiden takia sitä jaksaisi pelata. Moninpelinä show-paini on yksinpeliä antoisampaa, mutta pelin lukuisista ongelmista johtuen moninpelin parissa vietetyt pelitunnit jäävät vähiin.
Lisää pyyhkeitä tulee pelin tunnelmasta. Yleisön mylvintä jää pahasti taka-alalle, kun läskin tummumisesta johtuvat äänet kaikuvat ympäri kehää. Yleisö ei myöskään reagoi pelin tapahtumiin, kehätapahtumista riippumatta yleisö vain kohisee typerän oloisesti siellä taustalla. Pelin musiikkikaan ei häikäise, sillä se on parhaimmillaankin vain B-luokan jumputusta.
Legends of Wrestling ei siis vakuuta. Sen elinikä on lyhyt ja ongelmia löytyy niin tekniseltä kuin pelilliseltäkin puolelta. Ei peli täysin epäkelpokaan ole, varsinkin pieninä annoksina sitä jaksaa pelailla aina silloin tällöin. Pidemmän päälle Legends of Wrestling on kuitenkin pelkkää rahan haaskausta, joten ellet ole täysi Wrestling-addikti, kannattaa peli jättää koristamaan kaupan hyllyä.
