Muistatteko Playstationin Incredible Crisis -pelin tai DS:n Elite Beat Agentsin? Kung Fu Rider on samaa kamaa: nyrjähtänyttä japanilaishulluttelua, tällä kertaa Move-ohjaimella ja kameralla höystettynä. Kuvaavaa on, ettei kung fulla ole pelissä oikeastaan mitään roolia, ellei muutamia taivutus- ja potkuliikkeitä lasketa.
Pelin hämmentävässä taustatarinassa valkokaulustyöntekijä Tobin sihteereineen pakenee joka puolella kuhisevia mafiosoja pitkin Hong Kongin katuja. Pelaajan lisäksi myös pelihahmot ihmettelevät, miksi mafiosot ovat heidän perässään. Silti pakoon pitää päästä laskettelemalla katuja konttorituolilla, imurilla tai vaikka lasten kävelytuella. Radat tarjoavat useampia vaihtoehtoisia reittejä, joiden varrelta kerätään rahaa mafiosoja vältellen. Radat eivät eroa toisistaan merkittävästi, mutta vaikeutuvat selvästi pelin edetessä. Kaiken kaikkiaan pelissä on parikymmentä tasoa. Taidokkaasta suorituksesta saa monipuolisemman valikoiman menopelejä.
Kung Fu Rider on toimiva, joskin aivottoman humoristinen ajanvietepeli, jossa Move-ohjain on
monipuolisessa käytössä. Tuolin kanssa loikataan ilmaan ohjainta heilauttamalla, taivutaan tiukkaan takakenoon, väistellään oikealta tai vasemmalta tai porhalletaan täyttä vauhtia
vihollisia päin. Ohjaimen käyttö sopii pelin tyyliin hyvin luontevasti, vaikka toisinaan halutut liikkeet jäävät toteutumatta. Eteenpäin ryntäyksen sijaan Tobin voi yllättäen hypätä ilmaan tuolinsa kanssa.
Myös huvittavat animaatiot sopivat mainiosti muutenkin kummallisen meininkiin. Move-
ohjaimen kameraa käytetään piilokamerahengessä. Pelaajasta otetaan kuvia eri tilanteissa pelin
edetessä. Kuvat eivät kuitenkaan tuo mitään lisäarvoa pelikokemukseen eivätkä muutenkaan tunnu sopivan kokonaisuuteen.
Valikkorakenne ja kaksinpeli ovat pelin heikommin toteutettuja osa-alueita. Kaksinpelimahdollisuutta ei edes löydy päävalikosta, mutta sen voi valita, kun ryhtyy suorittamaan tiettyä reittiä. Kaksinpelaaminen on toteutettu hyvin omaleimaisella tai jopa omituisella tavalla. Se on kuin yksinpeli sillä erotuksella, että toinen pelaaja edustaa ilmassa leijuvaa kättä, joka voi kerätä tuolilla mäkeä laskevan pelaajan apuna rahaa reitin varrelta, viskoa esteitä pois tieltä ja kampittaa mafiosoja. Samantapainen ratkaisu toimi Super Mario Galaxyssä, mutta Kung Fu Riderissä se ei ole kovin hauskaa etenkään leijuvaa kättä liikuttavalle pelaajalle.
Kung Fu Rider ei todellakaan ole Playstation-pelien aatelia, ja tarjoaa vähemmän kung fua, kuin
nimi antaa ymmärtää. Sitäkin enemmän siinä sitten on hullunkurisia tilanteita ja mäen laskemista
milloin minkäkinlaisilla kulkuvälineillä. Peli on kahjoudessaan huvittava ja hyödyntää Move-ohjainta monipuolisesti. Pelikokemus on kuitenkin varsin rajallinen, eikä tarjoa suurta haastetta. Lyhyinä pelisessioina tai bilepelinä Kung Fu Rider on silti toimiva kokonaisuus.
ARVOSTELIJA
SONJA KANGAS
PÄÄSTÖTODISTUS
Japanilainen mäenlaskusekoilu toimii pieninä annoksina
