Namco on viime vuosien aikana noussut yhdeksi merkittävimmistä tasohyppely-pelien julkaisijoista. Kiitos tästä kuuluu ennen kaikkea Klonoa-sarjalle, joka on tähän tarjoillut erittäin laadukasta loikkimis-viihdettä sekä Playstationilla että Playstation 2:lla. Nyt samaa herkkua on luvassa myös Game Boy Advancella, kun Klonoa: Empire of Dreams on ilmestynyt kauppojen hyllyille. Tyyli on tosin hieman erilainen kuin Playstationeilla, mutta laatuvaatimuksista ei ole tingitty lainkaan.
Pelin päähenkilönä seikkailee siis tuttu liehuvakorvainen ja lippis-päinen Klonoa. Tällä kertaa sankarimme on päätynyt Unien Valtakuntaan, joka on joutunut oudon kirouksen valtaan. Sen hallitsijana toimiva keisari Jillius on sairastunut unettomuutta aiheuttavaan tautiin, joka on tehnyt hänestä varsin äkkipikaisen ja ärtyisän. Koska keisari ei itse pysty enää nukkumaan, hän on kieltänyt myös alamaisiaan uneksimasta. Tähän uuteen rikokseen syyllistyvä Klonoa määrätään teloitettavaksi, jollei hän pysty kukistamaan neljää valtakuntaa piinaavaa hirviötä. Niinpä pelaajan onkin otettava ohjat käsiinsä ja saateltava Klonoa turvallisesti läpi 40 erilaisen kentän.
Perinteisen tasohyppelyn sijaan GBA:n Klonoa muistuttaa kuitenkin enemmän puzzle-peliä. Sen kentät sisältävät useimpien loikkimispelien tapaan edestakaisin taapertavia olentoja, erilaisia liikkuvia tasoja ja muita vastaavia elementtejä. Pääpaino ei kuitenkaan ole näiden vauhdikkaalla ohittamisella, vaan niiden luovalla hyödyntämisellä. Useimmissa tasoissa pelaajan on yhdistettävä Klonoan erikoiskyvyt ja saatavilla olevat kenttäelementit pystyäkseen keräämään 30 timanttia ja kolme tähteä, joista jälkimmäiset avaavat tien seuraavaan tasoon.
Pulmavetoinen kenttäsuunnittelu on erittäin laadukasta. Etenkin pelin jälkimmäisellä puoliskolla pelaajan on pohdittava tosissaan, miten räjähtävät viholliset, hetken aikaa avoimina pysyvät ovet ja liikuteltavat laatikot toimivat yhdessä mahdollisimman saumattomasti. Koska kentät etenevät selkeästi yksi pulma kerrallaan, lopputulos on väistämättäkin varsin lineaarinen. Tämä ei kuitenkaan pistä pelin aikana silmään kuin muutamassa kohdassa, joissa pelaajalle ei ole täysin selvää, mihin hänen oletetaan jatkavan. Nämä yritys ja erehdys -periaatteella toimivat kompastuskivet on kuitenkin helppo antaa anteeksi, sillä muuten kenttien selvitteleminen on erittäin antoisaa puuhaa.
Täysin puhtain paperein pelin sisältöpuoli ei kuitenkaan tarkastelusta selviä. Mukana on kymmenkunta kenttää, joissa on yritetty hakea vaihtelua pelkkään pulmanratkontaan hieman toiminnallisempien osuuksien kautta. Tarjolla on liukkaasti eteneviä lumilautailu-osuuksia ja monista muista tasohyppelyistä tuttuja kenttiä, joissa yritetään pysyä jatkuvasti liikkuvan ruutunäkymän mukana. Hidastelusta seuraa armotta hahmon menetys ja kentän aloittaminen alusta. Niinpä etenkin ylöspäin vierivän ruudun kanssa kilpaileminen on huonon näkyvyyden vuoksi todella ärsyttävää. Nämä kentät ovatkin ehdottomasti pelin heikointa antia. Onneksi niiden pelaaminen ei ole pakollista pelin läpäisemiseksi.
GBA-Klonoan kyvyt ovat tuttuja sarjan edellisistä osista. Hyppimisen lisäksi liehukorva osaa leijua hetken aikaa eteenpäin ja ampua maagisesta sormuksestaan säteitä, joiden avulla voi napata kiinni vastaan tulevista olennoista ja esineistä. Kantamiaan vastustajia Klonoa voi sitten käyttää apunaan esimerkiksi hypätäkseen tavallista korkeammalle. Koska pelisysteemi on erittäin yksinkertainen, se istuu GBA:n kahdelle napille erinomaisesti. Kontrollit toimivatkin ilman moitteen sijaa ja peliin pääsee sisälle alta aikayksikön.
Visuaalisella puolella Namcon pelinkehitys-tiimi on saanut aikaiseksi erittäin selkeää jälkeä. Grafiikka on siistiä ja etenkin Klonoan kohdalla erittäin tarkkaa. Pienestä ruudusta huolimatta sankariin on saatu runsaasti yksityiskohtia ja mukavasti eloa. Kenttien kohdalla tyyli on sen sijaan huomattavasti pelkistetympää. Ylimääräisiä elementtejä ei juurikaan ole, vaan ainoastaan olennainen näytetään. Tämä tekee pelaamisesta helpompaa myös huonommassa valaistuksessa, mutta saa pelin näyttämään paikoin hieman karulta.
Klonoa: Empire of Dreams on niitä pelejä, joiden pariin on pakko palata yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes se on pelattu lävitse. Tämä valitettavasti tapahtuu varsin nopeasti, vaikka joidenkin kenttien parissa voikin helposti vierähtää varttitunnin verran. Seikkailun jaksaa kyllä pelata toisenkin kerran, joten kokonaisuutena paketista irtoaa varsin mukavasti pelattavaa. Peli onkin erittäin suositeltava vaihtoehto kaikille pientä ja mukana kulkevaa aivojumppaa kaipaaville.
