Namcon Klonoa-sarja on tähän mennessä tuottanut iloksemme jo kolme erinomaista peliä, jotka ovat olleet enemmän tai vähemmän tasoloikka-henkisiä. Nyt liehukorvainen sankari on lähtenyt tekemään täysin uutta aluevaltausta PSX:lle julkaistun Klonoa Beach Volleyballin muodossa. Lopputulos on pitkälti sellainen kuin pelin nimen perusteella voisi etukäteen olettaakin.
Tiukkojen seikkailuiden jälkeen Klonoa on siis vetäytynyt lomalle ja päättänyt ryhtyä harrastamaan ystäviensä kanssa ranta-lentopalloa. Otteluiden säännöt ovat erittäin yksinkertaiset. Peliväline on saatava putoamaan vastustajan kenttäpuoliskolle siten, että se osuu maahan ennen kuin siihen ehditään väliin. Jokaisesta syötöstä tulee piste ja edellisen pallon voittaja aloittaa aina seuraavan. Erä päättyy, kun toinen joukkue saavuttaa tietyn, etukäteen määrätyn pistemäärän ja ottelussa voidaan pelata yhdestä viiteen erää.
Pohjimmiltaan palloa siis isketään verkon ylitse hyvin yksinkertaisten sääntöjen puitteissa. Namco ei kuitenkaan ole jättänyt tilaisuutta käyttämättä, vaan on ujuttanut mukaan myös arcade-vaikutteisen super-iskun. Sitä varten kumpikin kenttäpuolisko on jaettu jätkänshakki-henkiseen 3×3-ruudukkoon, josta onnistuneet hyökkäykset sytyttävät aina sen ruudun, johon pallo putosi. Kun joukkue saa tällä tavalla muodostettua joko vaaka-, pysty- tai vinoviivan, se voi halutessaan käyttää superhyökkäystä, joka on tavallista vaikeampi torjua ja tuottaa onnistuessaan ylimääräisiä pisteitä. Koska useamman viivan muodostamisesta nettoaa enemmän lisäpisteitä, tämän erikoisiskun ajoitukseen liittyy myös pieni taktinen elementti.
Pelin kontrollit ovat melkoisen yksinkertaisesti ja ne sisäistää heti ensimmäisen ottelun aikana. Rististä vastaanotetaan toisen joukkueen iskut ja syötetään passeja pelikaverille, neliöstä tehdään tavallisia hyökkäyksiä ja ympyrästä käytetään super-iskua. Hankalaa pelaamisessa on oikeastaan vain oikean ajoituksen opetteleminen. Iskujen voimakkuus riippuu nimittäin siitä, kuinka korkealla lentävään palloon lyönti osuu. Koska hyökkäyksiin pitää käytännössä hypätä pallon ollessa ruutunäkymän ulkopuolella, kunnon iskujen tekeminen vaatii pientä totuttelua. Tämä valitettavasti muuttaa pelituntuman myös hieman epäintuitiiviseksi. Lisäksi pelaamista häiritsee hieman pallon putoamispaikkaa merkitsevän vihreän ristin katoaminen ajoittain pelihahmojen taakse.
Perheen pienempiä varten asetuksista löytyy kaksi erilaista kids-asetusta, jotka muuttavat pelin pelaamisen tavallista helpommiksi. Kaikkein yksinkertaisimmassa baby-moodissa pelaajan on vain painettava ohjaimesta oikeaa suuntanappia ja pelihahmot hoitavat kaiken muun. Tavallisessa kids-tilassa käytetään samoja kontrolleja kuin varsinaisessa pelissäkin, mutta iskujen vastaanottaminen ja hyökkäyksien tekeminen on hieman helpompaa.
Pelaamaan pääsee kolmessa erilaisessa pelimoodista. Näistä ensimmäisenä kannattaa käydä lävitse harjoitusohjelma, joka on itse asiassa varsin valaiseva katsaus pelin sisältöön ja hienouksiin. Sen jälkeen voikin käydä käsiksi joko yksittäisiin otteluihin tai pidempiin turnauksiin, joissa uusia oppeja päästään soveltamaan käytäntöön. Mitään ihmeempiä yllätyksiä nämä pelimoodit eivät tarjoa, mutta runsaat muokkausoptiot tekevät niistä suhteellisen mielenkiintoisia.
Kokonaisuutena tarjonta on siis vähän laihanlainen. Niinpä sitä onkin jatkettu tunkemalla mukaan muutamia pelaamalla avattavia hahmoja ja kenttiä. Jälkimmäisistä ei tosin löydy oikeastaan mitään mielenkiintoista, mutta uusien pelaajien saaminen on hieman palkitsevampaa. Palloilemaan ovat tulleet kaikki aiemmista Klonoa-peleistä tutut sankarit ja roistot pääpahiksia ja ympäriinsä taapertavia Moo-otuksia myöten. Eri hahmoilla on omat vahvuutensa, joten uusien vaihtoehtojen saaminen on aina mukavaa.
Graafisesti Klonoa Beach Volleyball on selkeä, mutta ei erityisen kunnianhimoinen esitys. Samaa voisi sanoa koko pelistä muutenkin. Se on pohjimmiltaan kohtuullisen hyvin toteutettu kokonaisuus, jota pelaa pienen totuttelun jälkeen ihan mielellään. Rutiininomainen pallon läiskiminen käy kuitenkin varsin pian tylsäksi, etenkin jos toisen ohjaimen ääreen ei löydy pelikaveria. Nuoremmille pelifaneille paketista löytynee kuitenkin varsin mukavaa vaihtelua Disneyn iänikuisten tasoloikintojen seuraksi.
