Ensimmäinen Klonoa ilmestyi Playstation ykköselle jo vuonna 1997 ja menestyi hyvin tasohyppelyiden sarjasssa. Klonoa-nimi on ollut kauan piilossa, mutta nyt Namco on julkaissut ensimmäisen seikkailun uudestaan Wiille. Peli on tietysti uudistettu uudelle konsolille sopivaksi, niin grafiikan kuin sisällönkin puolesta.
Ohjausvaihtoehtoja on useita Wiimote-Nunchaku-kombosta Gamecube-ohjaimeen, joten jokainen varmasti löytää itselleen sopivan vaihtoehdon. Pelkällä Motella pelatessa ei tarvita kuin kahta nappulaa ja ristiohjainta, ja vain Klonoan tuulihyökkäys hoidetaan heilauttamalla ohjainta. Tuulihyökkäys ei ole pelin läpäisemisen kannalta edes pakollinen, sillä se vain hidastaa ruudulla olevia vihollisia. Kontrolleissa on oivallettu, ettei ihan jokaisessa Wii-pelissä ole pakko käyttää liikkeentunnistusta.
Klonoan erikoiskyky on napata kiinni vihollisista ja viskoa näitä haluamaansa suuntaan taikasormuksen avulla. Hirviöt voi heivata hypyn aikana suoraan alaspäin, jolloin Klonoan loikka saa roimasti lisää korkeutta. Kentät ovat pääasiassa helppoja, mutta joskus salaisiin paikkoihin pääseminen vaatii pelaajalta sekä nokkelaa ongelmanratkaisukykyä että vikkeliä refleksejä.
Vaikka peli ei ole pituudella pilattu eikä liioin kovin vaikea, se on silti hauskaa. Perfektionistipelaajat löytävät hupia kenttien jok’ikisen aarteen keräämisestä ja täydellisen pistemäärän saavuttamisesta.
Graafisen ulkoasun kanssa on vähän niin ja näin, sillä vaikka kentät ovat upean näköisiä ja täynnä yksityiskohtia, yksityiskohtaisuus johtaa välillä myös turhiin kuolemiin. Joskus kuilut tai viholliset uppoavat taustoihin tai muihin näköesteisiin ja kuolema korjaa yllättäen.
Alkuperäiseen osaan nähden peliin on lisätty paljon uusia ominaisuuksia, kuten haastetila ja erilaisia asusteita. Pleikkaversion ystäville lisät lienevät mukava uudistus, ja ne ovatkin nokkela täydennys muuten hieman sisällöttömään peliin. Hyvänä pikkulisänä hahmojen ääneksi voi valita joko englanninkielisen puheen tai Klonoa-maailman phantomile-kielen.
Klonoa on letkeä ja lapsenomainen tasoloikinta, joka sopinee parhaiten perheen pienimille. Tasohyppelykonkareita saattaa ärsyttää turha helppous, sillä todellisia haasteita tarjoavat vasta viimeisimmät kentät, ja vasta pelin läpäisyn jälkeen avautuvat pelitilat. Klonoa ei ole huono peli, mutta ei myöskään tasohyppelyiden kärkikastia.
PÄÄSTÖTODISTUS
Kaunista tasoloikkaa Wiillä
