Kirby – Nightmare in Dreamland

19.09.2003

Nintendo on vuosien saatossa ehtinyt julkaisemaan huomattavan määrän erinomaisia pelejä, jotka ovat kattaneet kaikenlaiset lajityypit tasohyppelyistä toimintaseikkailuihin. Parin viimeisen vuoden aikana yhtiö on hyödyntänyt mittavaa pelivarastoaan kursailematta ja julkaissut monista klassikoistaan GBA-painoksia. Tuorein uusintakäsittelyyn päätynyt Nintendo-hahmo on Kirby, joka seikkailee juuri kauppoihin ilmestyneen Nightmare in Dreamlandin päätähtenä.

Kuten kiusallisen monissa tasohyppelyissä on tapana, tulokkaan taustatarina tarjoaa vain ohuen tekosyyn kenttien koluamiselle. Se sijoittaa tapahtumat taianomaiseen Unimaahan, jonka asukkaat ovat suuressa vaarassa Unten Suihkulähteen lakattua toimimasta. Sen voimanlähde Tähtisauva on varastettu ja rikottu seitsemään osaan, jotka tempauksen takana oleva kuningas DeDeDe on jakanut uskollisille apureilleen. Tilanne on muuttumassa sietämättömäksi Unimaan asukkaiden kannalta, joten Kirbyn on lähdettävä etsimään sauvan kappaleita ja palautettava Suihkulähde entiselleen.

Taustajuonta seuraava seikkailu on rakennettu varsin perinteisten tasohyppely-elementtien varaan. Pelaajalla on edessään seitsemän maailmaa, joista jokainen pitää sisällään 6 erilaista kenttää, yhden loppuvastustajan ja muutaman bonusyllätyksen. Suurin osa peliajasta kuluu vihollisia kiusatessa, salaisuuksia etsiessä ja satunnaisia kuoppia väistellessä. Mitään erityisen omaperäistä tulokkaan kenttäarkkitehtuuri ei siis sisällä, mutta onneksi sen suunnittelijat ovat osanneet välttää itsensä toistamista ja rakentaa radoista kiitettävän monipuolisia.

Kenttien lievä mielikuvituksettomuus ei kuitenkaan vähennä pelin vetovoimaa, sillä edeltäjiensä tapaan tuoreimman Kirby-seikkailun karisma piilee sen epätavallisessa päähenkilössä. Pallomaisella sankarilla on lukuisia persoonallisia erikoiskykyjä, joista tunnetuin lienee mahdollisuus syödä vihollisia ja saada siten näiden ominaisuudet käyttöönsä. Pelistä löytyy yhteensä 25 erilaista hyökkäystä ja muuta erikoistaitoa, jotka vaihtelevat liekkien sylkemisestä miekan heilutteluun ja tornadoksi muuttumiseen saakka. Koska Kirby voi omaksua kerrallaan vain yhden vihollisensa erikoiskyvyt, ominaisuuden käyttäminen vaatii usein pientä taktikointia. Pelaajan on osattava valita jokaiseen tilanteeseen siihen parhaiten sopivat taidot ja vaihdettava niitä tarvittaessa ilman turhaa epäröintiä.

Muista pelin erityispiirteistä merkittävin on Kirbyn kyky lentää imemällä itseensä mahdollisimman paljon ilmaa. Tätä mahdollisuutta ei ole rajoitettu mitenkään, vaan pelaaja voi halutessaan liihotella koko kentän lävitse koskematta kertaakaan maahan. Sankarin keuhkojen ilmavarantoon kiinnitetään pelissä muutenkin runsaasti huomiota, sillä uloshengitystä voi tarvittaessa käyttää useimpien pienten vastustajien kiusaamiseen. Toisaalta henkeään pidättelevä Kirby ei voi imeä vihollisia sisäänsä tai käyttää kaikkia omaksumiaan erikoiskykyjä. Näin huolellisesti viimeistellyt ideat ja tarjolla olevien voimien monipuolisuus tekevät pyöreästä sankarista erittäin onnistuneen ja palkitsevan hahmon.

Lukuisista erikoisominaisuuksista ja mahdollisuuksista huolimatta pelin kontrollit on onnistuttu pitämään erittäin yksinkertaisina ja helposti omaksuttavina. Kirby juoksee ristiohjaimesta, hyppää ja lentää A:sta sekä syö vastustajiaan ja käyttää näiltä saatuja erikoiskykyjä B:stä. Ainoa hieman kyseenalainen ratkaisu on omaksutun voiman hylkäämisen sijoittaminen selectin alle. Sen painaminen pakottaa pelaajan siirtämään sormensa pois GBA:n perusnapeilta, mikä aiheuttaa nopeita reaktioita vaativissa tilanteissa pieniä ongelmia. Valitettavasti yksinkertaisten kontrollien päälle ei ole saatu rakennettua aivan täydellistä pelituntumaa. Sankarilla on nimittäin häiritsevä taipumus liukua jonkin verran eteenpäin ennen pysähtymistään pelaajan nostettua sormensa ristiohjaimelta. Kirbyn ilmavan perusluonteen huomioon ottaen tämä saattaa olla tarkoituksellista, mutta se joka tapauksessa vaikeuttaa hirviöiden ja ansojen väistelemistä jonkin verran.

Satunnaiset pelattavuusongelmat ovat kuitenkin pieni murhe sen rinnalla, että peli on aivan liian lyhyt ja helppo pystyäkseen viihdyttämään kokenutta pelaajaa 3-4 tuntia kauempaa. Kirby kestää vihollisten osumia paljon paremmin kuin useimmat tasoloikkasankarit ja palaa kuollessaan hyvin lähelle kohtalokasta estettä. Niinpä vaikeimpienkin kenttien läpäiseminen onnistuu parin yrityksen turvin eikä samoja rutiineja toistavissa loppuvastustajissakaan ole mainittavasti haastetta. Kaikkien kenttiin piilotettujen salaisuuksien etsiminen pidentää paketin elinikää jonkin verran, mutta valitettavasti samaa ei voi sanoa yhden napin painelemiseen perustuvista minipeleistä. Kaiken kaikkiaan Kirbyn ensimmäinen GBA-seikkailu tarjoaakin hauskaa, mutta häiritsevän lyhytikäistä peliviihdettä.

Audiovisuaalisella puolella Hal Laboratoryn väki on jälleen kerran noudattanut Nintendon korkeita laatuvaatimuksia. Pelin grafiikka on pieniä yksityiskohtia ja hahmoanimaatiota myöten näyttävää katsottavaa eikä äänimaailmasta löydy mitään huomauttamisen aihetta. Teknisen toteutuksensa puolesta Kirby – Nightmare in Dreamland voisikin nousta GBA-julkaisuiden kapeimpaan kärkikastiin. Valitettavasti pienet pelattavuusongelmat ja pelin olematon elinikä johtavat siihen, että satunnaista viihdepakettia etsivien kannattaa suhtautua siihen varauksella.

Lisää luettavaa