Outoja ideoita on pelimarkkinoilla riittänyt aina sen historian alkuhämäristä lähtien. Tavallisesti ne ovat olleet suhteellisen pienen mittakaavan julkaisuja, joissa pelintekijät ovat toteuttaneet kaikkein omalaatuisimpia aivoituksiaan. Tänä jouluna Playstation 2:n omistajat saavat kuitenkin ihmetellä Squaren juuri ilmestynyttä Kingdom Heartsia, joka yhdistelee Final Fantasy- ja Disney-hahmoja taidokkaasti rakennetuksi seikkailuksi.
Pelin päähenkilönä ja sankarina toimii nuori Sora, joka tarinan alkaessa haikailee pois asuttamaltaan paratiisisaarelta. Suunnitelmiin tulee äkillinen ja yllättävä muutos, kun paikalle ilmestyy joukko Sydämettömiksi kutsuttuja olentoja, jotka hyökkäävät Soran ja hänen ystäviensä kimppuun. Tästä alkaa noin 30-40 tunnin mittainen seikkailu, jonka lopuksi pelaajan pitäisi pystyä kukistamaan kokonaisia maailmoja tuhoava paha voima. Yksi tarinan tärkeimpiä elementtejä on sen päähenkilön haltuun joutunut mystinen Keyblade, joka toimii mm. eräänlaisena universaalina yleisavaimena ja mahdollistaa siten liikkumisen eri maailmojen välillä.
Aivan yksin Soran ei kuitenkaan tarvitse pahuutta vastaan taistella, sillä parin ensimmäisen koitoksen jälkeen hänen mukaansa liittyy Akun ja Hessun muodostama tehokaksikko. Yhdessä sankarikolmikko vaeltaa hieman yli kymmenen Disney-leffoja mukailevan kentän lävitse ja kohtaa matkallaan valtavan määrän Final Fantasy -sarjasta ja Disneyn tuotannosta tuttuja hahmoja.
Kokonaisuus on lievästi sanottuna hämmentävä, sillä Squaren mahtipontinen kerrontatyyli ja valkokankaalta lainatut animaatiosankarit eivät sovi samaan tarinaan täysin ongelmitta. Etenkin pelin alkuvaiheessa kahta täysin erilaista maailmaa seuraavat välivideot ovat tunnelmaltaan häiritsevän ristiriitaisia. Vähitellen tästä päästään kuitenkin eroon ja eri todellisuudet liittyvät yhteen melko saumattomaksi paketiksi. Kehitys on ennen kaikkea ennakkoluulottoman tarinan ja Disney-elokuvia kekseliäästi hyödyntävien pelimaailmojen ansiota. Itse asiassa kokonaisuus on rakennettu niin taidokkaasti, että se saa kyynisenkin peliharrastajan kiinnostumaan uudelleen Walt-sedän leffoista. Kiitosta on pakko antaa myös graafikoille, jotka ovat pystyneet siirtämään animaatiohahmot 3d-muotoon erittäin vakuuttavasti.
Pelillisesti Kingdom Hearts ei edusta Squaren tuttua roolipeli-linjaa, vaan on eräänlainen toimintaseikkailun ja tasohyppelyn sekoitus, jota on maustettu pienellä hahmonkehityksellä. Peliä rytmittävät pitkät välivideot, jotka kuljettavat juonta eteenpäin ja tarjoavat pelaajalle jatkuvasti uutta tekemistä. Ohjaimen varressa suurin osa ajasta kuluu paikasta toiseen hyppiessä, pieniä pulmia ratkoessa ja vihollisia vastaan taistellessa. Vastaan tulevat kentät ja tilanteet ovat pääsääntöisesti sen verran ovelia, että ne viihdyttävät yksinkertaisesta luonteestaan huolimatta varsin hyvin. Niinpä pari tylsääkin episodia jaksaa kahlata lävitse ilman suuria ongelmia. Pelaajan tylsistymistä on pyritty ehkäisemään myös kadonneiden dalmatialaispentujen etsimisellä ja esineiden rajallisen yhdistelemisen mahdollistavalla synteesijärjestelmällä.
Laadukas sisältö ei kuitenkaan yksinään riitä tekemään pelistä klassikkoa, sillä toteutuksen puolella kompastellaan pahasti. Pääsyynä tähän on liian yksinkertainen taistelusysteemi, jossa pelaajan ainoa mahdollisuus on hakata ohjaimen ristinappia ja heittää silloin tällöin yksittäisiä loitsuja. Sankari nimittäin hallitsee peräti yhden iskusarjan, jonka toisteleminen saa runsaslukuiset taistelut tuntumaan melko yksipuolisilta. Vaihtelua tilanteeseen tuovat vain seikkailun aikana kertyvät erikoiskyvyt, joita tarvitaan lähinnä voimakkaampien vastustajien kukistamiseen.
Yksinkertaisuudestaan huolimatta taistelut onnistuvat kuitenkin olemaan todella sekavia, kiitos uskomattoman laiskan kamerasysteemin. Teoriassa kuvakulma seuraa päähenkilön liikkeitä, mutta käytännössä se valuu paikasta toiseen niin hitaasti, että nopeatempoisissa tilanteissa pelaaja toimii lähes koko ajan sokkona. Kameraa voi tosin ohjata liipasimien avulla, mutta siitä ei ole juurikaan apua. Useimmissa kohtaamisissa pelaajalla olisi nimittäin parempaakin tekemistä kuin säätää kuvakulmaa kohdalleen. Muuten suoraviivainen käyttöliittymä hoitaa tehtävänsä ilman mainittavia ongelmia.
Graafisella puolella ei ole tarjolla mitään poikkeuksellista. Kaikki hahmot on mallinnettu tarkasti esikuviensa mukaan, mutta ympäristöt ja erikoisefektit ovat hyvin tavanomaisia. Muutamaan otteeseen pelistä jää tosin sellainen olo, että osa kohtauksista voisi olla huomattavasti näyttävämpiä, mikäli oikukas kamerasysteemi antaisi hieman periksi. Onneksi äänityöskentely on sen verran laadukasta jälkeä, että suurimman osan grafiikan mielikuvituksettomuudesta antaa ilomielin anteeksi. Musiikit ovat nimittäin parhaimmillaan eteerisen kauniita ja ääninäyttelijät saavat hahmonsa kuulostamaan juuri oikeilta.
Pelinä Kingdom Hearts on hieman hankala tapaus. Vaikka sen värikkäät Disney-hahmot onkin toteutettu erittäin tyylikkäästi, ne saattavat olla liikaa joillekin Final Fantasy -faneille. Toisaalta pelin tarina on paikoitellen melko synkkä ja sen seuraaminen vaatii sekä englannin kielen taitoa että keskittymiskykyä, joten perheen pienimmille julkaisu ei välttämättä sovi. Perinteistä konsoli-roolipeliä odottaneille pettymyksen voi tuottaa kevyt seikkailuhenkinen sisältö. Eikä yksitoikkoista ja sekavaa taistelusysteemiäkään sovi unohtaa.
Toisaalta ongelmallisen ulkokuoren alta paljastuu erittäin kekseliäästi kirjoitettu tarina, jossa kaksi täysin erilaista maailmaa sovitetaan yhteen yllättävän taitavasti. Sen ansiosta Kingdom Hearts on kokemisen arvoinen peli, mutta Squaren uutena mestariteoksena sitä ei missään tapauksessa voi pitää.
