Karaoke Revolution

12.03.2010

Konamin Karaoke Revolution -sarja ei koskaan ole nauttinut Euroopassa samanlaista nostetta kuin Singstar-pelit. Viime vuodet se on kulkenut tiukasti käsi kädessä American Idol -brändin kanssa, mutta nyt on selvästi aika yrittää omin voimin uutta tulemista.

Karaoke Revolutionista löytyy sama vakiopaketti tavaraa kuin muistakin laulelupeleistä. Hoilata voi yksin tai kaverin kanssa, ja mikkeinä voi pelin omien lisälaitteiden lisäksi käyttää myös muiden pelien mikrofoneja, jos sellaisia jo sopivasti nurkissa pyörii. Tietenkin mukana on myös pelin oma nettikauppa, josta voi ostaa lisää laulettavaa.

Erotuksena kilpailijoihin Konami tarjoaa mahdollisuutta luoda oma laulajahahmo, tehdä uraa laulajana sekä rakentaa itse esiintymislavoja. Mikään ideoista ei kuulosta huonolta, mutta valitettavasti niiden toteutus ontuu pahasti.

Suurin pettymys on ehdottomasti pelin uramoodi, jolla ei ole juuri mitään tekemistä muiden pelien vastaavien koitosten kanssa. Se koostuu joukosta alati haastavampia tehtäviä, joiden myötä peli avaa uusia mahdollisuuksia laulaja- ja lavaeditoreissa. Mitään jatkuvuutta tai draaman kaarta siitä ei löydy. Tuntuu kuin jollain olisi ollut pelinkehityksen alussa hauska idea, mutta hilloa sen toteuttamiseen ei koskaan löytynyt.

Samanlainen halpuuden fiilis vaivaa muutakin peliä. Pelin grafiikat tuntuvat kovasti vanhentuneilta, ja valikot koostuvat pahimmillaan vain harmaista laatikoista, joissa on tekstiä. Peli on vieläpä ruma, mikä syö suurimman ilon myös oman laulajan ja lavan väkertelystä. Vaikka sekavilla rakennustyökaluilla tekisi mitä tahansa, lopputulos ei näytä hyvältä.

Pelin laajaan lauluvalikoimaankaan ei ole panostettu budjettia ihan siinä määrin kuin voisi luulla. Toki joukossa on isompia hittejä ja ajattomia klassikoita, mutta valikoimaan on pistetty filleriä ammentamalla jenkkilistan mitäänsanomattomasta keskikastista. Minkäänlaista teemaakaan listalla ei ole, joten keskivertopelaaja löytänee sillisalaatista vain kourallisen laulukelpoisia biisejä.

Karaoke Revolutionia on tällaisenaan vaikea suositella kenellekään. Sen kilpailijat tekevät melkeinpä kaiken saman, ja paremmin. Pelin omaperäisemmät puolet taas rajoittuvat itse laulamisen kannalta turhanpäiväiseen näpertelyyn. Ne eivät paljoa lämmitä, kun naapurissa lauletaan suosikkibändin Singstar-teemalevyä.

PÄÄSTÖTODISTUS
SINGSTARIN HARVAHAMPAINEN MAALAISSERKKU

– HENRI HAKKARAINEN