Marvelin kaapusankarihistorian kenties merkittävin taival saatiin Avengers: Endgamen yhteydessä maaliin. Supersankarit ovat olleet merkittävä osa erityisesti leffaväen elämää viimeisen vuosikymmenen ajan, eikä irti päästäminen taatusti ole kaikille helppoa. Onneksi vierotusoireita voi hoivata Switchille julkaistun Marvel Ultimate Alliance 3: The Black Orderin parissa. Teos palauttaa syvähorroksessa aina vuodesta 2009 asti olleen mätkintäsarjan takaisin valokeilaan tyylillä.
Marvel-sankareiden kokoontumisajot esittelevät roimat 30 tuttua sankaria, joiden tehtävänä on jälleen kerran pysäyttää Thanosin tavoitteet Infinity Stone -voimamurkuloiden kanssa. Noin kymmenen tuntia kellottava tarina vie pelaajat Guardians of the Galaxy -fiiliksistä Hämis-maailman kautta X-Men-tunnelmiin, ja onpa mukana myös erityisesti omaa mieltä lämmittänyt pyrähdys Jessica Jonesinkin kanssa. Koska Marvel-universumi ei ole ikinä kolahtanut perusviihdettä enempää, iso osa ykkösjehujen takana viilettävistä sankareista ja sankarittarista on melkoisen tuntemattomia. Arvaan kyllä mistä Spider-Gwenin kaltaiset hahmot tulevat, mutta taustat jäävät toisinaan varsin ohkaisiksi. Onneksi tekijät ovat saaneet sentään soturit erottumaan pelissä edukseen.
The Black Order tuntuu aikamatkalta sarjan juurille. Vaikka kakkososa jäi aikanaan kesken jo alkumetreillä, paluu saagaan nostattaa lämpimiä fiiliksiä. Meno on simppeliä, vikkelää ja sarjakuvamaisen väkivaltaista – eli juuri täydellistä! Lineaarisia kenttiä ravataan neljän sankarin koplassa eteenpäin välillä vihollisia löylyttäen, toisinaan salakätköjä bongaten ja viimeistään alueen lopussa ison pomon kanssa leikitellen. Simppeli rakenne ei haittaa missään välissä, sillä hauska dialogi ja menevä toiminta pitävät tunnelman kepeänä.
Mätkintä tasapainottelee helposti lähestyttävän ja riittävän syvällisen rajamaastossa. Jokaisella soturilla on arsenaalissaan kevyempi ja kovempi isku, minkä lisäksi erikoiskyvyt tuovat vielä lisämausteensa. Laaja hahmokaarti noudattaa esikuviaan, mikä pakottaa muovaamaan etenemistyyliä sopivaksi. Siinä missä Star-Lord tykittää etäämmältä ja Hulk moukaroi lähietäisyydellä, Wolverine luottaa nopeampiin pyrähdyksiin. Systeemi on hauska ja monipuolinen.
Hahmokaartin valinta on erityisesti pomotaistoissa tärkeää, sillä Marvel Ultimate Alliance 3 osoittautuu varomattomalle pelaajalle herkästi turhan vaikeaksi. Etenkin alkumetreillä on jopa yllättävää, miten paljon lopputaistoissa on syytä hyppiä pois iskujen tieltä. Peruskonnien helppous on isoja pahiksia vastaan pelkkä kaunis muisto.
Koska laaja soturikaarti kasvaa jatkuvasti, tiimiinsä saa vaihtelua lähes jokaisen nurkan takana. Harmi vain, että kokemuspistesysteemi vesittää mahdollisuuden parhaimpansa mukaan. Kerätyt tasot ovat hahmokohtaisia, joten etenkin alussa paitsioon jääneet viittamiehet ja -naiset ovat loppupuolella auttamattoman alikehittyneitä. Vastaavasti uudet soturit pääsevät remmiin helposti jo siksi, että nämä ovat auetessaan sopivalla tasolla. Välillä soturikaarti koostuukin enemmän tuoreemmista hahmoista kuin niinkään suosikeista. Systeemi latistaa menoa ikävästi.
Onneksi hahmonkehityksessä on mukavasti syvyyttä. Perustasojen ohella plakkariin kertyy koko tiimiä vahvistavia lisäpisteitä, jotka tuovat joitakin irtopisteitä lisää vahvuuteen tai terveyteen. Lisäksi erikoisiskuja voi vahvistaa, joskin näiden toistava rakenne tuntuu hitusen mielikuvituksettomalta. Neljään pykälään jaetut taidot nimittäin nousevat portaittain lähes poikkeuksetta samoja teitä. Jo pelkästään Hämiksen seitittelyiden nostaminen tappiin tuntuu elämykseltä.
Huomasin tarinan yksinkoluamisen olevan äärimmäisen hauskaa, eikä veri oikeastaan vetänyt missään välissä moninpelin puolelle. Tämä kuitenkin onnistuu niin paikallisesti kuin verkon ylitsekin. Verkkokoodi toimi arvostelutilanteessa mainiosti. Seuraakin piisasi, mutta toisaalta oma halu etsiä salajemmoja taisi vesittää seuralaisten kokemusta. Joka tapauksessa on hieno nähdä miten hyvin moninpeliksi tarkoitettu teos voi kolahtaa myös yksinpelaajalle.
Siinä missä isolla ruudulla pelatessa meno on jatkuvasti sujuvaa ja selvää, telakasta irrotetun Switchin kanssa tilanne muuttuu hitusen vaikeammaksi. Kiivastempoinen meno tekee hitusen suttuuntuvasta kuvasta hetkittäin todella epäselvää. Välillä on pakko ryhtyä pomppimaan tai kaartelemaan iskusarjojen keskellä ihan vain siksi, että löytäisi jälleen oman sankarinsa vilinän keskeltä. Onneksi hahmoa voi toki vaihtaa napinpainalluksella, mikä hoitaa saman asian sujuvasti. Tästä tekoäly ansaitsee isot pinnat.
Marvel Ultimate Alliance 3: The Black Order tarjoaa oivallista hack’n’slash-mätkintää, joka yhdistää Marvelin suosikkisankarit pirteään sarjakuvamaiseen pakettiin. Laaja hahmokaarti ja kiinnostava tarina tekevät lopputuloksesta nautinnollisen paketin vähän jokaiseen makuun. Itse tykästyin erityisesti yksinpeliin, mutta kattavat co-op-mahdollisuudet tarjoavat viihdettä myös sosiaalisesta aspektista nauttiville. Näinpä Marvel Ultimate Alliance 3: The Black Order osoittautuu pienistä kauneusmurheista huolimatta yhdeksi kesän yllättäjistä.
Saatavilla: Switch
Ikäraja: PEGI 12 (väkivalta, verkko-ostot)