Jos joku erehtyy kysymään, kuka on kovempi kuin Arska, Steven Seagal ja Fabio yhteensä, vastaus on yksinkertaisesti: ”Kaikkien janoisten sankari, Rico Rodriguez”. Tämä Just Causen sankari nimittäin hyppii lentokoneista, kiipeilee liikkuvien ajoneuvojen katoilla ja tappaa talossa sekä puutarhassa.
Koko homman nimi on ”viva la revolucion”. Pelaaja saapuu kuvitteelliselle Karibian saarelle, jossa paha diktaattori pitää kansaa ikeensä alla. Tämähän ei tietenkään käy, ja koska veretön vallankaappaus näyttää mahdottomalta, lotrataan punaisella nesteellä koko rahan edestä.
Just Cause on toimintapeli sanan varsinaisessa merkityksessä. Tarjolla on siis tuhottomasti räiskintää, ja kaupan päälle tehdään hulluja stuntteja. Kun mukaan lisätään vielä näyttävä ja täysin avoin saari, ovat klassikon ainekset kasassa. Valitettavasti Just Cause ei yllä täyteen potentiaaliinsa, ja uutta Grand Theft Autoa tästä ei tule.
Pelin suurin ongelma on pelattavuudessa. Räiskintä on aivan liian yksinkertaista tulitusnappi pohjassa juoksemista, ja automaattinen tähtäys hoitaa homman liian tehokkaasti. Myös ajoneuvojen ajotuntuma on kateissa. Paikoin tuntuu siltä, että autot on tehty muovista – niin kevyen oloisesti ne käyttäytyvät.
Onneksi pelin erikoisuus, eli stuntit, on toteutettu hyvin, ja mahdollisuuksia erilaisten stunttien tekemiseen on paljon. Avoin pelimaailma tukee riippuliitämistä ja muuta hupia niin hyvin, että jo tässä olisi ainekset yhteen halpispeliin.
Valitettavasti Just Cause jääkin juuri halpispelin tasolle. Se on keskitason toimintapeli, jonka omalaatuiset ideat toimivat, mutta pelattavuudessa ja viimeistelyssä on paljon toivomisen varaa. Myöskään graafinen ulkoasu ei vakuuta. Etenkin animaatiot ovat kankeita. Just Cause saattaa kuitenkin olla jonkinmoinen löytö – kunhan sen hinta on tipahtanut alelaaritasolle.
Tuomio: Löytö alelaarissa.
