Kun kehittäjät eivät ole sidottuja elokuvan tai videon ensi-iltaan, luulisi lisenssipelienkin ideointiin ja toteutukseen jäävän kosolti aikaa. Vaan ei: Disneyn Viidakkokirja-piirrosleffaan perustuva Jungle Book 2 on harvinaisen kaavamainen seikkailupeli. Vieläkin vähemmän syytä huolimattomuuteen antaa se seikka, että tulokas jatkaa viimekesäisen ensipainoksen jäljillä ja noudattaa esikoispelin kaavaa lähes sellaisenaan.
Kyseessä on perheen pienemmille suunnattu seikkailupeli, mutta ei järin laadukas tapaus lajissaan. Pelin ydin on seikkailumoodi, joka on seurailevinaan elokuvan juonta. Viidakkopoika Mowglia luotsataan tuttuja persoonia vilisevästä kartasta toiseen. Kentät ovat sokkeloisia viidakkomaisemia, joita asuttavaa koko joukko vihamielisiä otuksia. Yhteenotoista on kerättävä melkoisesti kokemuspisteitä ennen kuin seuraava taso avautuu. Easy-vaikeusasteella ei ratkota pulmia, vaan yksinkertaisesti pyydystetään villieläimet niiden yli kävelemällä.
Viidakon elämet kohdataan yksinkertaisten pulmien merkeissä. Ruudulle ilmestyvät palikat tulee A- ja B-napeilla järjestää mallikuvan osoittamaan järjestykseen aikarajan puitteissa. Etevissä käsissä palikoiden kieputtelussa olisi aineksia tetrismäiseksi aivonmuljauttajaksi, mutta Jungle Bookissa ideat jämähtävät lähtökuoppiinsa. Kun palapelit saa järjestetyksi muutamalla taktisella kiepautuksella, minuutin aikaraja alkaa tuntua pelaajan aliarvioinnilta.
Kenttien välillä pelataan minipelejä, joista on kehitelty muutamia variaatioita. Kömpelöissä tasohyppelyosioissa esteet väistetään hypyllä tai kumartumalla oikealla hetkellä. Enemmän yritystä on Jungle Book- musiikkipelin inspiroimissa episodeissa, joissa naputellaan nappeja militanttinorsujen marssilaulun tai rytmitajuisen kädellisen käskyjen tahdissa. Kierroksen heikoin lenkki on kestävyyskoe, jossa kuristajakäärmeen hypnoottisesta katseesta rimpuillaan irti Game Boyta moukaroimalla.
Seikkailutilan tavoitteet rajoittuvat lähinnä kasvavien sokkeloiden läpi luovimiseen. Suunnistusavuksi valikosta löytyy päämäärän osoittava kartta. Myöhemmillä alueilla vastaan tulee yksinkertaisia keräilytehtäviä. On hankittava puuta lauttaa varten tai etsittävä lääkeyrttejä sairaalle. Monipuolisilla taidoilla viidakkopoikaa ei juuri ole siunattu. Kivenmurikoiden työntely paljastaa toisinaan ylimääräisiä lisävoimia. Erillinen juoksunappi on kehittäjältä harkitsematon päähänpisto, sillä kävelyvauhdilla seikkaileminen on kuolettavan verkkaista.
Sokkeloiden tarkempi tutkiminen poikii erinäisiä lisävoimia; neliapila voittaa taistelun ja tiimalasi ostaa lisäsekunteja. Hedelmät parantavat elinvoimaa, jota viidakkopoika menettää taistelun häviämällä. Kaikki kentän kätketyt patsaat poimimalla galleriavalikon alle avautuu uusi taideteos. Motivaation puuskassa seikkailun läpäisemiseen ei kulu tylsänä päivänä paria tuntia enempää.
Yksinkertaisempaa pelattavaa tarjoaa puzzle-moodi, jossa ratkotaan yksinomaan pähkinöitä. Ongelmien haastavuus nousee vaikeustasosta riippuen kymmenen tai kuudentoista pulman välein. Easylla aikarajat ovat poissa, mutta eroa ei juuri huomaa ennen normal- vaikeusasteen viimeisiä tehtäviä. Tason noustessa pelataan minipelejä, jotka on kierrätetty sellaisenaan seikkailumoodista.
Graafisesti Jungle Book 2 on lohduton näky. Samat graafiset elementit kierrätetään kentästä toiseen eri väripaleteilla, pikkuruiset sankarit on toteutettu karkeasti, eikä vierivissä tasohyppelyosuuksissa edes pyritä luomaan syvyysvaikutelmaa. Tunnelmasta vastaa vekkuli musisointi, mutta muuten ääniosaston peukalot ovat pyörineet tyhjäkäyntiä. Hutera juoni avautuu yllättävän korkeatasoisien videopätkien kautta — niihinkö hupeni pelikasetin tallennuskapasiteetti?
Disneyn Jungle Book 2 on mielikuvitukseton ja väkinäinen pelikokemus. Seikkailuosio väsähtää yksitoikkoisuuteensa ja lupaava pulmanratkontaa kangistuu hyvästä yrityksestä huolimatta rutinoituneeksi naputteluksi. Viimeinen naula arkkuun on pelaajaraukkaa terrorisoiva tallennus, joka vaatii tarpeettoman monimutkaisien koodien kynäilyä muistilapuille. Pieni X, iso V, alkuasukasnaamari, pieni S, eiku