Sota terrorismia vastaan ei ole mennyt kuten suunniteltiin. Yhdysvaltain parhaista yrityksistä huolimatta uusia militanttipesäkkeitä syntyy kuin sieniä sateella. Toiminnan tehostamiseksi perustetaan uusi Joint Task Force –iskuryhmä, joka ottaa käyttöönsä kaikki mahdolliset keinot kitkeäkseen vapauden vastustajat maan pinnalta, lymysivät nämä sitten Somaliassa, Serbiassa tai Kolumbiassa.
On hassua, ettei näin mahtipontisella iskuryhmällä ole varaa mihinkään. Tehtävien alussa pelaajalla on kourallinen solttuja ja pari hassua ajoneuvoa. Lisärahaa heruu vasta kun suorittaa tavoitteita, mutta parhaassakin tapauksessa riihikuivalla saa vain puolentusinaa tankkia, vaihtorahan kuluessa sotilaisiin ja näiden varustamiseen. Hiukan erikoisesti budjettiin vaikuttaa myös mediaseksikkyys. Jos pelaaja rikkoo rakennukset ja teilaa siviilit, media uutisoi tapahtumia negatiivisesti, ja palkkiot putoavat.
Pelaajalla ei siis kirjaimellisesti ole varaa virheisiin, ja kun tekoäly tuntuu tekevän kaikkensa sabotoidakseen strategiset kuviot, alkaa isoakin miestä itkettää. Toisiinsa törmäilevät ajokit pyörivät ympyrää minuuttitolkulla kuin puolukka pirtelössä, jättäen jalkaväen yksin tykkituleen. Soltut eivät jostain syystä osaa suojautua kuin erikseen kolmiolla merkittyjen paalien taakse, vaan jäävät tuleen makaamaan. Koska koko budjetti upposi juuri kylmenneisiin mosureihin, ei turhautuneen pelaajan auta kuin ladata tilanne, jälleen kerran.
On sääli, ettei tekoäly toimi paremmin, sillä pelillä on kieltämättä puolensa. Moninpelistä löytyy neljä pelitilaa, joista jokaista saa muokattua mieleisekseen lukuisilla vaihtoehdoilla. Tämän lisäksi peli näyttää ja enimmäkseen myös kuulostaa hyvältä, järkyttävän huonoja ääninäyttelijöitä lukuunottamatta. On komeaa katsoa, kun räjähdykset nakkelevat sotilaita kuin nukkeja, ja maasto tuhoutuu yksityiskohtaisesti. Ulkokultaisuus ei vain yksinkertaisesti riitä, kun sisältö on silkkoa.
Päästötodistus: Nätti mutta tylsä RTS, jota on työläs pelata.