15 vuotta sitten John Woo räjäytti pankin Hard Boiled -elokuvallaan. Legendaarinen toimintaleffa sekoitti tiikerinloikat ja kahdella pistoolilla räiskimisen julmetun tyylikkääksi väkivaltaviihteeksi ja kruunasi suorituksen massiivisella 45-minuuttisella loppukohtauksella. Stranglehold on kuin Hard Boiled interaktiivisena viihteenä: paljon ammuksia, hirveästi raatoja, säpäleiksi hajoava ympäristö ja vain ripaus järkeä.
Pelaaja astuu elokuvasta tutun kytän, Tequilan, kenkiin. Ylimacho päähenkilö viis veisaa ohjesääntöön uskovan pomon uhkailuista ja jakaa oman käden oikeutta enemmän kuin mielellään. Tekosyyksi toiminnalle annetaan harvinaisen sekava vyyhti jengisotaa sekä kidnapattu vaimo ja tytär. Ketään ei kiinnosta. Pääasia on, että voi ampua kaiken vastaantulevan täyteen reikiä, liikkui se tai ei. Taukoja ei juurikaan synny ja raatopino ulottuu pian Kuuhun ja takaisin.
Lukumäärästä ei ole kelmikatraalle iloa, sillä Tequila kestää tuhottomasti rankaisua ja pateja piisaa tuomiopäivään asti. Sankarimme kykenee myös hidastamaan aikaa Max Paynen tapaan, jolloin vihollisten teilaaminen on vähän liiankin vaivatonta puuhaa. Ikään kuin homma ei olisi jo tarpeeksi helppoa, Tequilalla on vielä erityisiä jippokikkoja, joista parilla kirjaimellisesti siivoaa huoneen kuin huoneen ilman ongelmia. Haastetta ei siis juurikaan löydy.
Strangleholdin oleellisinta antia on meininki ja tyyli. Ympäristöä voi käyttää hienosti hyödyksi. Kaiteita voi juosta ylös, kattokruunuissa voi roikkua ja pöytien yli liukua ilman, että sormi irtoaa hetkeksikään liipaisimelta. Harhaluodit repivät pöydät, melonit, karahvit ja ikkunat upeasti päreiksi, ja lopulta taustalla oleva bensakanisteri räjähtää ja peittää kaiken komeisiin liekkeihin.
Uutuudenviehätys karisee kuitenkin parin ensimmäisen tunnin jälkeen. Kenttien putkimaisuus alkaa tuntua ahtaalta ja keinotekoiset, etenemistä hidastavat puzzlet alkavat ärsyttää, samoin täysin tyhjästä ilmestyvät viholliset. Edes särkyvä ympäristö ei jaksa enää innostaa, eikä neonkylttien ampuminen retaleiden niskaan viehätä samalla tavalla kuin alussa. Stand off –tilanteet, joissa ammutaan yksi roisto kerrallaan ja väistellään luoteja, ovat hauskoja ensimmäiset kolme kertaa.
On ehkä siunaus, että Stranglehold kestää vain kuutisen aktiivista pelituntia. Nyt sen lukuisat puutteet eivät ehdi tulla liiaksi tyylin ja viihteen tielle. Kun Tequila jyrää eteenpäin tarjoilukärryn päällä, hidastaa aikaa ja räiskii kahdella konepistoolilla rappusia rynnivään konnajoukkoon, ei pelistä voi kuin nauttia.
PÄÄSTÖTODISTUS
Suunnilleen tämän mittainen lauseke ilman pistettä
