Ainakin näin peliarvostelijan näkökulmasta alkaa vähitellen tuntua siltä, että Lucasarts pitää peliyleisöä pilkkanaan. Star Wars -lisenssin turvin on aikoinaan tehty paljon erinomaisia pelejä, mutta viime vuosina siihen perustuvat tuotokset ovat olleet pääsääntöisesti melko kelvottomia. Samaa linjaa jatkaa myös Game Boy Advancelle julkaistu Jedi Power Battles, jossa Episode Onen jedisankarit romuttavat järjettömän määrän kauppaliiton taisteludroideja. Minkäänlaista peli-iloa paketista ei kuitenkaan irtoa, sillä kyseessä on vain tavallistakin ponnettomampi toimintapeli tasoloikka-osuuksilla höystettynä. Noh, hyvänä puolena on sanottava, että peli sentään toimii. Ainakin melkein.
Jedi Power Battlesin taustatarinassa ei ole paljon ihmettelemistä. Peli seurailee varsin tarkasti Phantom Menace -elokuvan juonta niputtaen kaikki toiminnalliset kohtaukset pitkiksi droidinlahtaus-karkeloiksi. Liikkeelle lähdetään kauppaliiton avaruusasemalta ja erinäisten mutkien jälkeen päädytään ottamaan mittaa itse Darth Maulista. Peli luottaa täysin siihen, että pelaaja on nähnyt elokuvan eikä edes yritä selittää sitä, miten ja miksi tapahtumat siirtyvät paikasta toiseen.
Sankarikaarti on niin ikään tuttua ja turvallista Star Warsia. Obi-Wan Kenobin ja Qui-Gon Jinnin rinnalla valomiekkaa heiluttelemassa nähdään myös Mace ”Samuel L. Jackson” Windu. Vaihtoehdot ovat kuitenkin lähinnä näennäisiä, sillä kolmikko eroaa toisistaan oikeastaan vain ulkonäkönsä suhteen. Jokaiselle on sentään annettu oma erikoishyökkäyksensä, mutta sen kummempia eroja hahmoilla ei ole.
Mikäli tähän peliin on luottamista, legendaarinen jedikoulutuskaan ei tosiasiassa ollut maineensa veroinen. Sankareiden taitopaketti on nimittäin uskomattoman suppea. Hyppiminen jedi-veikkosilta luonnistuu varsin hyvin ja Voiman avulla loikkiaan voi jopa pidentää hyppäämällä uudestaan keskellä ilmaa. Vihollisten pilkkominen onnistuu puolestaan toista nappia painamalla, jolloin pikkuruinen pikselikasa heiluttelee valomiekkaansa droidien suuntaan. Tämän lisäksi vastustajien ampumat lasersäteet voi kääntää syrjään valomiekan avulla. Tämä pieni ominaisuus on pelin hauskin piirre, sillä droidin kaataminen sen omalla laserammuksella on mukavan tyydyttävä kokemus. Se valitettavasti onnistuu ikävän harvoin.
Kun hahmojen kontrollit ovat näin rajoittuneet, ei liene vaikeaa arvata, ettei pelin sisällössäkään ole liiemmälti hurraamista. Seikkailu on kymmenen kentän mittainen toimintapakkaus, jonka aikana sankariksi valittu jedi paloittelee lukemattoman kansan kauppaliiton droideja ja hyppii ajoittain pohjattomien kuilujen ylitse. Muuta tekemistä pelistä ei sitten löydykään. Ei pulmia ratkottavaksi, ei vipuja väänneltäväksi, ei pisteitä kerättäväksi. Ei yksinkertaisesti mitään. Ainoan poikkeuksen tähän kaavaan tuo pelin kahdeksas kenttä, jossa päästään hetkeksi ajelemaan STAP-aluksella. Mutta siinä vaiheessa peliä pieni piristysruiske on jo laiha lohtu.
Henkisen tuskan täydentämiseksi loppuvastustajatkin on suunniteltu sillä kaikkein rasittavimmalla tavalla. Niiden päihittämiseen on olemassa ainoastaan yksi oikea ratkaisu, joka on pakko löytää. Muuten kuolema korjaa jedin yhä uudestaan, uudestaan ja uudestaan… jäätynyt majava keuhko-ontelossakin olisi mielenkiintoisempi kokemus.
Teknisesti Jedi Power Battles on sentään suhteellisen ehjä pakkaus. Kontrollit toimivat kohtuullisen hyvin ja ne on erittäin helppo omaksua. Toisaalta jedit osaavat niin vähän liikkeitä, että kontrollipuolen toimimattomuus olisikin ollut jo varsin merkittävä saavutus. Kenttäsuunnittelusta ei kannata edes puhua, sillä käytännössä suurin osa tasoista koostuu vain droidien täyttämistä huoneista ja silloin tällöin eteen tulevista hyppelyosuuksista. Jälkimmäisetkin on suunniteltu niin kehnosti, että pelaaja ei voi koskaan olla täysin varma siitä, minne jedi voi hypätä. Turvalliseltakin näyttävä hyppy voi nimittäin päättyä yllättävästi, kun sankari törmää keskellä ilmaa näkymättömään seinään tai ei osu kohteena olleelle alustalle.
Tästä voi osittain syyttää myös grafiikkaa. Pelihahmojen kohdalla jälki on vielä suhteellisen siistiä ja paikoitellen jopa eläväistäkin, mutta peliympäristöt on toteutettu erittäin yksinkertaisella ja kliinisellä tavalla. Yksityiskohtia ei juuri näy eikä kaikki tarpeellinenkaan erotu kovin selvästi.
Mikäli se ei tästä kaikesta käynyt vielä selväksi, GBA:n Jedi Power Battles on kehno viritys.