Sonyn suuri joulupeli Jak & Daxter kantaa valtaosan raskaista ennakko-odotuksista. Naughty Dogin esikoistyö PS2:lla on visuaalisesti hurmaava tasopompinta, mutta kierrättää ikävän kuluneita aineksia. Erikoiseksi seikkailun kohottaa vapauden tunne ja kitkattomasti avautuva maailma, johon saa uppoutua kaikessa rauhassa ilman illuusion pirstovia latausruutuja tai muita häiriöitä.
Tasopompinnat eivät koskaan ole ratsastaneet suurilla tarinoilla. Tällä kertaa virike hirmuiseen keräilyvimmaan saadaan visiitistä kielletyllä saarella, jonne uteliaat sankarimme kielloista huolimatta hiipivät. Misty Islandin porisevaan mustan liemen altaaseen kaksikon harharetkillä syöksyvä Daxter kokee tylyn muodonmuutoksen jyrsijäksi ja Disney-tyyppiseksi koomiseksi sidekickiksi. Yksinkertaisen tarinan raameissa sankarien tulisi löytää kaukana pohjoisessa asustava tietäjä, joka ainoana tuntee mustan tökötin salat ja saattaa hallita keinon Daxterin palauttamiseksi.
Pintaloiston alla sykkii hyvin perinteinen tasopompinta joka on helposti verrattavissa Naughty Dogin aiempiin Crash- peleihin, sekä pelimekaniikan että rakenteensa puolesta. Suupalttia Daxteria olallaan kantava Jak on käsittelyltään melkein kuin Crash. Hyrräisku, näyttävät loikat ja tavallista tukevammat laatikot murskaava hyökkäys ovat variaatioita pussihukan perusliikkeistä. Omana liikkeenään suippokorvainen menninkäinen hallitsee kuperkeikan ja oikean suoran, jolla karskikin vihulainen talttuu. Vaikka vapaasti vaeltelevan kameran kanssa saakin taistella tämän tästä, erinomaisen napakasti toimiva ohjattavuus jättää hyvin vähän toivomisen varaan.
Jokaisen maailman keskus on kaupunki, josta käsin avautuu joukko pienempiä alueita tutkittavaksi, joissa valinnanvaraa on ainakin maisemien suhteen. Kullakin alueella on kätkettynä joukko energiapallukoita, jotka hankitaan milloin milläkin keinolla — useimmiten tekemällä palveluksia persoonallisille kyläläisille. Vähemmän arvokkaita ovat esi-isien messinkimunat, jotka ovat käypää kauppatavaraa ja tarpeeksi runsaasti koottuna vaihdettavissa energiapalloihin. Jotta seuraava kaupunki uusine haasteineen avautuisi, on pelaajan ensin koottava riittävästi lisävoimia, jotta esimerkiksi laavavirran ylittävä lentohärveli tai reitin tukkivan siirtolohkareen tuhoava energiatykki saa tarpeeksi virtaa.
Pakotettu ja ylenpalttisen runsas rojun kerääminen on pelin suurin heikkous. Vaikka mukaan on eksynyt muutama kekseliäskin tavoite, valtaosa ajasta kuluu juoksennellessa ympäriinsä keräämässä tarpeeksi munia, jotka joku jossakin vaihtaa jälleen yhteen energiapallukkaan. Useimmiten yhden henkilön kohdalla sama on toistettava kahdesti, pahimmassa tapauksessa jopa nelisen kertaa. Tylsyys ei varsinaisesti iskenyt kuin vasta pelin viimeisillä alueilla, sillä peli kantaa harvinaisen pitkälle pelkän tutkimisen ilon ja mukaansa imaisevan pelimaailman turvin. Crashien tapaan Jak & Daxterin voi pelata läpi ja jättää paljon tekemättä ja näkemättä. Itse asiassa pelin voi pelata läpi vierailematta kaikilla alueilla, joten näkemistä riittää läpipeluunkin jälkeen ainakin loppujen tehtävätavoitteiden metsästämisessä, sillä kinkkisimmät niistä eivät ole lainkaan niin ilmeisiä kuin voisi luulla.
Graafisesti Jak & Daxter on hurja teknisen osaamisen opinnäyte ennenkin visuaalisella puolella loistaneelta Naughty Dogilta. Maailma on valtava, piirtyy silmänkantamattomiin ilman usvaa takeltelua tai muita häiriöitä. Yhtä tyylipuhtaasti suunniteltua ja toteutettua pelimaailmaa ei varmasti ole nähty eikä nähdä vähään aikaan. Vähäisimmätkin sivuhahmot on animoitu tarkalla osaamisella ja hahmojen ilmeikäs esiintyminen on täysin tasoissa Disneyn piirrostuotantojen kanssa. Sivuhahmojen varastessa parrasvalot tarinan kuivimpia hahmoja ovat jälleen kerran sankarit, tai oikeastaaan vain sankarikaksikon toinen puolisko. Pokerinaamansa koko pelin ajan säilyttävä Jak ei ole hahmona erityisen persoonallinen, mutta hyperaktiivinen Daxter hulvattoman ilmeikäs ja liikkuvainen luomus.
Vaikkei Jak and Daxter edes ole erityisen riittoisa seikkailu, toistuva peruskaava alkaa osoittaa kulumisen merkkejä viimeistään kolmannessa kaupungissa. Myös harvakseen sijoitellut checkpointit alkavat kiukuttaa viimeisillä alueilla, joilla peli sortuu halpamaisiin äkkikuolemiin. Selkeistä harha-askelista huolimatta Jak & Daxter on sekä teknisessä toteutuksessa että pelaamisen ilossa valovuoden edellä joulunajan muita tasohyppelyitä.