Itämaiset mechat – arvostelussa Daemon x Machina

Sonnustaudu Arsenal-mechaan ja hyppää tykittämään robottiviholliset reikäjuustoksi!

Jos mecha-asut nyt ylipäätään voivat ikinä olla poissa muodista, vietettiin robottiasujen kanssa pientä hiljaiseloa aina BioWaren Anthemiin asti. Odotetun roolipelin lento jäi lyhyeksi, mutta samalla komeat asusteet nostivat jälleen päätään. Switchille julkaistu Daemon x Machina räiskii samalla äijämäisyydellä, vaikka liitelyreitti meneekin selvästi idempää reittiä.

Daemon x Machina vie pelaajan oman Arsenal-mechan sisään räiskimään. Omaa sotavermettään voi kustomoida kattavasti kaikin puolin aina aseista lähtien: pitäisikö olkatykkien tehoa maustaa kranaatinheittimellä? Tämähän onnistuu! Erilaisia vermeitä, hilavitkuttimia ja tuliluikkuja on jopa riesaksi asti. Joy-Conien liipaisimet ja painikkeet ovat ahkerassa käytössä.

Räiskintä on onneksi viihdyttävää. Animehenkiset taistelutantereet ovat avoimia ja laajoja, joten oman mechan kykyjä pääsee hyödyntämään kattavasti. Suurin osa mätöistä toki sujuu näppärimmin ilmassa leijailemalla, josta sitten voi ampua erilaisia vihollisherhiläisiä ennemmin liikaa kuin liian vähän. Tekijätiimi on selvästi hoksannut, ettei Switchin ohjaimet välttämättä kykene parhaalla mahdollisella tavalla räiskintään, joten peli tarjoaa varsin messevän automaattitähtäyksen. Riittävän lähelle pääsemällä ja kohteen lukinnalla saa ammuttua lyijyt oikeaan paikkaan. Systeemi ei ehkä haasta liiaksi, mutta räiskintä on kaikesta huolimatta hemmetin hauskaa. Tämä on mechalla räiskiessä tietysti lähtökohtakin.

Harmillisesti räiskintä kuitenkin alkaa nopeasti kompuroimaan samankaltaisuudellaan. Pelisessiosta toiseen toivoo näkevänsä jotain uutta ja hienoa, mutta valitettavasti pelin niksit on nähty jo muutaman tehtävän jälkeen. Räiskintä-, tutkimus- ja pelastusmatkat päättyvät poikkeuksetta vihollislauman tuhoamiseen. Vaikka kustomointi ja virittely kiehtovat aikansa, Daemon x Machina on paljastanut korttinsa aivan liian nopeasti. Tuntien vieriessä on vain tunnustettava, että teoksen salat näki jo ensihetkien aikana.

Sama ongelma pätee tarinaan. Yleensä jopa pidän japanilaisten pelien eriskummallisista juonista, mutta tällä kertaa teos lentää allikkoon alta aikayksikön. Pelaajan Rookie-hahmo on alusta asti pelkkä sivusta seuraava tyhjä taulu, jolla ei ole osaa eikä arpaa tapahtumissa – räiskinnän ulkopuolella siis. Muita sivuhahmoja piisaa rutkasti, mutta näiden höpinöissä ei ole mitään järkeä saati kekseliäisyyttä. Joku rutisee tehtäväpalkkioista, toinen pyrkii sivuuttamaan juttutuokiot räiskintähimollaan. Harmi vain, että näistä jälkimmäinen ei ole saanut tahtoaan lävitse. Rupattelua piisaa kohtuuttoman paljon liikaa. Voi kunpa höpinät edes edistäisivät tarinaa, mutta kun sekin jää haaveeksi. Tyhjänpäiväinen dialogi on pahinta myrkkyä latistamaan räiskinnän synnyttäneen hurmoksen.

Visuaalisesti teos on onneksi mainiolla tolalla. Toiminta pysyy sujuvana ja selvänä jopa Switch Liten pikkunäytöltä tihrustettuna. Animehenkinen tyyli muistuttaa näppärää ristisiitosta, jossa Tales of -sarja kohtaa Phantasy Star Onlinen. Ainoa lievä motkotuksen aihe napsahtaa näytöllä olevan tiedon määrälle. Erilaista nippelitietoa piisaa ammusmäärästä taistelutoverien terveystilanteisiin, joten lopputuloksena katse ei tahdo kiinnittyä mihinkään. Onneksi lopulta melko turhanpäiväinen informaatio sallii myös räiskintään keskittymisen.

Vaikka Daemon x Machina tarjoaa hyvää räiskintää komeissa puitteissa, lopputulos jää lopulta ikävän vajaaksi. Jos tarina olisi jätetty pieneen rooliin, voisi sen ohittaa hyvällä omatunnolla. Näin ei kuitenkaan ole, joten juonilangan seuraamiseen pitäisi keskittyä. Kun käsikirjoitus ei kiinnosta saati nappaa mukaansa, jää teos puolivillaiseksi. Kun räiskintäkään ei muutu mihinkään, huomasin pelaamisen muuttuneen jossain välissä enemmän tai vähemmän ihan kivaksi pakkopullaksi.

Kaikkinensa teoksella on puolensa, mutta ne eivät pysty jättämään heikkouksia paitsioon. 20 tunnin edestä pelattavaa tarjoava kampanja tarjoaa hetkensä, jossa kohokohdat loistavat poissa olollaan. Valitettavasti jokainen tehtävä tuntuu liian samanlaiselta ja yllätyksettömältä. Tämän vuoksi pelin suosittelu muodostuu turhan vaikeaksi tehtäväksi. Switchin räiskintäkirjasto on tällä hetkellä ohkainen, ja vaihtoehtojen puutteessa Daemon x Machina menettelee. Täysihintaiseksi pläjäykseksi sen puutteet ovat kuitenkin turhan isoja. Kunhan hinnasta saadaan napsaistua palanen pois, sen jälkeen lompakon kohdistimet voikin jo suunnata teosta kohti.

Saatavilla: Switch
Ikäraja: PEGI 12 (väkivalta, kielenkäyttö, verkko-ostot)

”Oletko kenties sukua Mr. Furylle?”