Aina välillä vastaan tulee peli-idea, joka on niin mainio yksinkertaisuudessaan, että ei voi käsittää miksei kukaan ole ennen tehnyt sitä. Tetris ja Guitar Hero olivat juuri tällaisia pelejä: ideansa puolesta älypeli iFluid kuuluu samaan sarjaan täysin itseoikeutetusti.
iFluidin idea on yksinkertainen ja täydellisen nerokas. Pelaaja ohjaa yksinäistä vesipisaraa, joka seikkailee keittiöissä, työpöydillä, puutarhoissa ja muilla arkisilla alustoilla. Tehtävänä on päästä radan alusta loppuun – mikä on yllättävän vaikeaa, sillä fysikaalisesti mallinnetussa maailmassa pisara imeytyy liinoihin ja papereihin, liukuu kaltevilla alustoilla, ja pirstoutuu ottaessaan osumaa putoavista kynistä tai suklaasiivuista. Oman hasardinsa muodostavat myös kuumat alustat, joiden lämpö haihduttaa pisaraa, sekä lentävät öttiäiset, jotka janopäissään uhkaavat lotkaista tippaparan huuleensa. Hieman turvaa tuovat kosteutta palauttavat vesihelmet ja hedelmät, sankaripisaran hyppytaito sekä kulkuväyliksikin kelpaavat kasvit, mutta silti: ei ole pisaralla helppoa.
Tasoja pelistä löytyy 15 ja eri pelimuotoja kolme. Perusmallisen ”etsi tie maaliin” –pelityypin radat voi yleensä ratkaista useampaakin reittiä käyttäen, riippuen siitä pitääkö enemmän hyppimisestä vai tasapainoilusta. Lisäksi avattavissa ovat Petals-pelimuoto, jossa keräillään piilotettuja terälehtiä, sekä Time Attack –tila, jossa kamppaillaan kelloa vastaan. Vaikeusasteita ei ole tarjolla, mutta sillä ei ole niin väliä. Jos radalla sattuu mokaamaan, tippa palautetaan vain edelliseen tarkistuspisteeseen: ärsyttävältä aina alkuun palaamiselta siis säästyy. Jos pelin mekaniikassa on valittamista, se on siinä ettei hyppynappia saa valita. Vasemmalla hiirennapilla loikkaaminen sen tavallisen välilyönnin napauttamisen sijasta tuntuu aluksi kohtuuttoman vaikealta.
Puitteet iFluidissa ovat kohdallaan, ja tukevat hyvin ääriyksinkertaista pähkäilyä. Grafiikka on herkullisen värikylläistä mutta samalla tarpeeksi selkeää vaarallisten alustojen vaistonvaraiseen tunnistamiseen. Musiikki käy pitkän päälle hieman yksitoikkoiseksi, mutta se ei onneksi ole niin päällekäyvää, että alkaisi ärsyttää. Kaikenkaikkiaan iFluidissa on vain yksi oikea vika: se ei pärjännyt testikäytössä edes puolta tuntia kaatumatta. Ongelma selvisi aina pelin uudestaankäynnistyksellä, eikä takapakkia tullut koskaan kuin saman kentän alkuun – mutta silti. Ihan aikuisten oikeasti. Näin sievän ja satunnaispelaajaystävällisen huvin pitäisi toimia niin kauan kun pelaajaa huvittaa, ei siihen asti että bitti menee vinoon ja äiti joutuu korjaamaan Pikku-Einarin pisarapelin kolmannen kerran Amelien aikana.
Pelin epävakaus on suunnaton sääli, mutta optimisti jaksaa toivoa, että päivitys korjaa tämän jossain vaiheessa. Sitä odotellessa iFluid tarjoaa raikasta ja hoksottimia haastavaa pähkäiltävää koko perheelle – ainakin jos lyhyemmät pelihetket kelpaavat.
PÄÄSTÖTODISTUS
Mainio idea, joka vakaana olisi ollut loistava
