Kun entinen poliisi ja nykyinen ovelta ovelle kiertävä helppoheikki Kyle Hyde saapuu Kaliforniassa sijaitsevaan Hotel Duskiin vuonna 1979, on selvää, että visiitin takana on muutakin kuin tarpeettoman krääsän myynti. Hyden mieltä kaivertaa yhä poliisinuran katkera päätös, ja menneisyyden salat alkavatkin pian selvitä nukkavierussa hotellissa.
Hotel Dusk: Room 215:n kaltaista perinteistä seikkailua ei nykyisin usein nähdä, ei varsinkaan käsikonsoleilla, joten kyseessä on jo senkin vuoksi piristävä poikkeus. Peli kulkee hyvin selvästi salapoliisikirjallisuuden poluilla – jopa itse DS:ää pidellään poikkeuksellisesti kädessä kuin kirjaa!
Aina välillä eteen tulee joukko erilaisia kosketusnäyttöä hyödyntäviä pulmia ratkottavaksi, ja pelaajalla on jopa muistikirja, johon hän voi kirjoittaa käsin vapaasti muistiinpanoja. Valtaosa pelistä kuitenkin koostuu hahmojen välisestä dialogista, joka onkin onneksi kirjoitettu varsin hyvin. Kielitaitoa tietenkin tarvitaan. Erityisen miellyttävää on, että pelin hahmot vaikuttavat usein moniulotteisilta ja aidoilta.
Itse hotelli on 3d-mallinnettu, mutta hahmot kuvataan todella tyylikkäillä mustavalkoisilla ja sopivasti animoiduilla viivapiirroksilla. Valitettavasti pelin musiikki ei ole kuvituksen kanssa samaa luokkaa, sillä mitäänsanomaton tiluttelu vesittää tunnelman. Film noirin, Kalifornian tai vuoden 1979 sijasta mieleen tulee vain satunnainen Nintendo DS -peli.
Hotel Dusk sortuu aivan liian usein pelien helmasyntiin: jankkaamiseen. Pelaaja tassuttelee tunnista toiseen pitkin hotellin käytäviä, ja useimmiten samoja asioita hoetaan raivostuttavasti. Näin käsiteltävän asian pelillistä tärkeyttä voidaan toki painottaa pelaajalle, ja hitaammatkin veijarit pysyvät mukana, mutta se tekee etenemisestä välillä puuduttavaa.
Jokaisen luvun välissä on myös rasittava luetun ymmärtämistehtävä, jossa pelaajan tulee monivalintaperiaatteella kerrata, mistä kaikesta tähän mennessä on puhuttu. Olin hereillä, kuuntelin kyllä, voitaisiinko nyt herran tähden vihdoin edetä?
Hotel Dusk yrittää kovasti olla klassinen tunnelmallinen rikostarina, muttei oikein onnistu siinä – niin sisältö kuin toteutuskin on valitettavan ryhditön. Kyseessä ei kuitenkaan ole surkea peli – vioistaan huolimatta Hotel Dusk tarjoaa hienojakin hetkiä. Kärsivälliselle pelaajalle se on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.
PÄÄSTÖTODISTUS
Ryhditön, mutta onneksi omaperäinen seikkailupeli
