Red Dawn on vuonna 1984 ilmestynyt amerikkalainen sotaelokuva, jossa kommunistit valloittavat Yhdysvallat. Sankarilliset nuoret taistelevat kommareita vastaan maansa vapauttamiseksi. Elokuvan ohjaaja John Milius on myös pelin Homefront käsikirjoittaja. Homefrontissa valloittaja on Pohjois-Korea ja puolustajat sotilaita ja poliiseja, mutta muuten asetelma on sama. Kommunistit täytyy pysäyttää.
Ongelmana on kuitenkin se, että vuonna 2011 kommunismi ei enää ole järin ajankohtainen uhka. Pelin alussa on vakavamielinen uutispätkä, joka yrittää selittää, kuinka Pohjois-Korea valloittaa maailman. Se on niin absurdi, että olisi ollut parempi jättää kokonaan selittämättä.
Pelinä Homefront on arkinen sotilasräiskintä. Pelaajalla on pyssy, ja vihollisia pitää ampua. Peruskaavaa yritetään virkistää antamalla käyttöön kauko-ohjattava ohjusauto. Helikopteriakin pääsee lentämään. Kokonaisuutena Homefront on kuitenkin tuttua huttua, joka ei juuri erotu peleistä kuten Call of Duty tai Medal of Honor.
Parhaimmillaan ja kummallisimmillaan peli onkin silloin, kun ei ammuta. Se repostelee sodan kauheuksilla tavalla, joka on oudossa ristiriidassa lähtökohtana olevan sankariasetelman kanssa. Alkupuolella yksi pelaajan kavereista puolustaa valkofosforin käyttöä sissisodassa, ja toinen sanoo että se on barbaarista. Kun valkofosforia sitten käytetään, niin ammutaankin omia. Pelaaja juoksee tuskissaan huutavien, liekehtivien tovereidensa lomitse pakoon.
Näinä hetkinä tuntuu kovasti siltä, että Homefront yrittää sanoa jotain. Jää kuitenkin hämäräksi, mitä. Pelin hämmästyttävin kohta on, kun pelaajan täytyy piiloutua vihollisilta. Peli ohjeistaa: ”Paina neliötä hypätäksesi joukkohautaan”.
Moninpeli on lyhyttä yksinpeliä verevämpi, eikä kärsi pöhkön tarinan painolastista. Pelin paras puoli, nimittäin erittäin onnistunut visuaalinen toteutus, pääsee siinäkin esille. Homefrontin hahmot, maisemat, logot ja liput on kaikki toteutettu erittäin tyylikkäästi. Peli osoittaa, että hienoa jälkeä ei saada pelkästään panostamalla teknisiin seikkoihin kuten piirtoetäisyyteen ja oikeaoppisiin vesiefekteihin. Tarvitaan myös tyylitajua, ja sitä Homefrontin tekijöillä piisaa.
Homefront on räiskintä, jossa pelattavuus on peruspullaa ja tarina outo. Se toteuttaa 80-luvun antikommunistisia uhrifantasioita innolla, joka oli liioiteltua silloinkin kun se oli ajankohtaista. Nyt, 20 vuotta Neuvostoliiton sortumisen jälkeen, on Pohjois-Korean armeijaa vaikea ottaa tosissaan. Kommarit oli videopelien vihollisina nähty ennen kun nykyinen pelaajien sukupolvi oli syntynytkään.
PÄÄSTÖTODISTUS
Kummallinen tarina ja hieno visuaalinen toteutus piristävät perusräiskintää.
ARVOSTELIJA
JUHANA PETTERSSON
