Hitman 2

19.10.2002

Pari vuotta sitten markkinoilla myllersi Hitman, joka jätti jälkensä useiden PC-pelaajien sydämiin. Peli sekoitti samaan pakettiin onnistuneesti Thiefiä, Metal Gear Solidia ja vähän Tomb Raideriakin ja nyt Hitman on saanut jatko-osan.

Pelin tapahtumat alkavat Sisiliasta, jossa pelin sankari, agentti 47, viettää ansaitsemiaan ”eläkepäiviä” tehden puutarhurin hommia paikallisessa kirkossa. Hän on löytänyt uskon ja ystävän paikallisesta papista, joka uskoo, että Jumala voi antaa anteeksi kaikki pahat teot, kun ihminen katuu niitä syvästi. Sankarimme elämä sujuu leppoisasti, kunnes eräänä päivänä hänen kanssaan ystävystynyt pappi kidnapataan. Agentti 47 päättää pelastaa ystävänsä ja tätä varten hän tarvitsee myös apua vanhalta työnantajaltaan. Apu ei kuitenkaan ole ilmaista ja hän joutuukin tekemään sivukeikkoja saadakseen tietoja hänen ystävänsä kidnappaajasta. Näin alkaa pelin tarina, joka ei ehkä häikäise omaperäisyydellään, mutta antaa hyvät lähtökohdat agentti 47:n uudelle seikkailulle.

Hitman 2:ssa pelaajan tehtävänä ei ole tappaa kaikkea mikä liikkuu, vaan vain ne, jotka on tapettava tehtävän lopullisen päämäärän saavuttamiseksi. Tehtävien läpäisyyn vaaditaan usein valepukujen käyttöä. Esimerkiksi tarkasti vartioituihin juhliin on mahdotonta kävellä agentti 47:n vakiopuvussa ja rynnäkkökivääri kädessä, mutta palvelijan asussa sisään pääsee huomattavasti helpommin. Vartijat ja muut henkilöt kyllä ihmettelevät oudon näköistä hiippailijaa, mutta kunhan pelaaja säilyttää malttinsa, eivät vartijatkaan käy vihamieliseksi. Valepukuja käyttäen ja uteliaita katseita vältellen voikin sitten hoitaa tehtävän ilman ylimääräistä melua ja turhia kuolonuhreja.

Mikäli jokin kuitenkin menee pieleen ja agentin epäilyttävät puuhastelut huomataan, on edessä tulitaistelu, joka pahimmillaan saattaa johtaa tehtävän epäonnistumiseen, vaikka itse agentti ei kuolisikaan. Laukausten vaihto ei kuitenkaan välttämättä vaaranna tehtävän onnistumista jos pelaaja onnistuu tappamaan paikalla riehuvat vartijat nopeasti ja piiloutumaan mahdollisesti paikalle tulevilta apuvoimilta. Tapettujen ihmisten ruumiit on myös piilotettava hyvin, sillä ruumiin löytävä tekoälyihminen tulee epäluuloiseksi ja saattaa ajaa koko paikan hälytystilaan, jolloin pelaajan tehtävä hankaloituu merkittävästi. Tehtävän lopussa pelaaja näkee statistiikan tehtävästä. Samaisessa tilastossa pelaajalle annetaan ”arvosana”, joka vaihtelee ammattilaisesta massamurhaajaan. Tämä ”arvosana” riippuu siitä, kuinka paljon huomiota ja ylimääräisiä ruumiita pelaajan toiminta on aiheuttanut.

Rapatessa kuitenkin roiskuu ja silloin tällöin aseeseen tarttuminen on välttämätöntä. Näitä tilanteita varten IO-Interactiven pojat ovat tehneet peliin varsin kiitettävän kokoisen asevalikoiman. Pelin aikana agentti 47:n hyppysiin tarttuu monenlaisia pistooleita, konetuliaseita sekä jokaisen salamurhaajan suosikki, kiikarikivääri. Mukana on myös lähitaisteluaseita, pommeja ja erinäisiä varusteita. Mikäli omien aseiden ammukset loppuvat kesken, voi pelaaja näppärästi lainata kuolleiden vihollissotilaiden aseita, kuollut sotilas kun ei asettaan tarvitse.

Pelaajan eteen avautuvat tehtävät on hyvin suunniteltu. Niiden tapahtumapaikat ovat mielenkiintoisia ja jokaisen tehtävän voi suorittaa useammalla eri tavalla. Pelaajan onkin käytettävä aivoja onnistuakseen tehtävässä ja tämä on mukavaa vaihtelua nykypäivän toimintapeleille, joista suuri osa vaatii vain nopeita refleksejä, eikä niinkään aivojen käyttöä. Toimintaakin kyllä saa järjestettyä, kun lähtee esittelemään uutta asettaan kohdetta vartioiville pahiksille. Peli on kyllä suunniteltu enemmänkin hiiviskelyä silmällä pitäen, mutta myös toiminnannälkäiset pelaajat tulevat saamaan tästä pelistä sitä haluamaansa räiskettä ja räminää.

Pelin uudelleenpeluuarvo ei ole kovin korkea, sillä kun tehtävät on kerran suoritettu, ei niitä välttämättä jaksa pelata enää uudelleen. Osa pelaajista saattaa pelata tehtävät vielä toiseen kertaan läpi käyttäen toisia taktiikoita, mutta sen enempää pelattavaa ei Hitman 2:sta irtoa. Moninpeliäkään ei ole, joten siltäkään suunnalta ei ole luvassa lisäpelitunteja. Vihollisten tekoäly on parantunut merkittävästi sitten ensimmäisen Hitmanin. Sotilaat, henkivartijat ja muutkin ihmiset ihmettelevät automaattisesti uutta kasvoa ja mikäli pelaaja tekee jotain hätiköityä, tervehtivät aseistetut pahikset onnetonta agenttiamme lämpimillä lyijynamuilla. Ampumataistelussa tekoälyn ohjastamat ukkelit eivät myöskään jää typerästi paikalleen, vaan ne osaavat hakeutua suojaan ja tarpeen vaatiessa juosta karkuunkin. Peliä vaikeuttaa myös tallentamisen rajoittaminen. Tallennusmahdollisuuksien määrä riippuu pelaajan valitsemasta vaikeustasosta.

Hitman 2: Silent Assassin edustaa 3rd-personista kuvattujen pelien graafista kärkitasoa. Hahmot on mallinnettu upeasti ja tapahtumapaikat tihkuvat tunnelmaa. Sääefektit, kuten lumisade on toteutettu erittäin hyvin ja taustoistakin ropisee irtopisteitä. Vaikka grafiikat ovat erittäin laadukasta tavaraa, ei peli vaadi toimiakseen mitään ihmemikroa, vaan jo minimivaatimukset täyttävällä koneella pystyy pelaamaan. Äänipuoli on miltei yhtä hyvissä kantimissa kuin grafiikkakin, mutta ääninäyttely jättää toivomisen varaa.

Hitman 2: Silent Assassinin kehittäneet ION-Interactiven pojat ovat ottaneet opikseen ensimmäisen Hitmanin virheistä ja tällä kertaa pelin koko potentiaali on saatu käytettyä hyväksi. Itse peli on kaikilta osin loistava, mutta sisältöä on sen verran vähän, että Hitman 2:n parissa kuluva aika jää valitettavan lyhyeksi.