Tomb Raiderien tehtailultaan brittistudio Core Design on ehättänyt kunnostautua muissakin lajityypeissä. Ennakkoon suitsutettu toimintaseikkailu Project Eden tuli ja meni kuin varkain saaden laimean vastaanoton. Vasta ilmestynyt tasohyppelyseikkailu Herdy Gerdy ehti hautua pelitalon siipien suojassa vuosikausia. Söpöjen villieläinten paimentaminen Disney-vaikutteisen seikkailun raameissa on lupsakka, kunnianhimoinen ja omaperäinen idea.
Nimihahmo Gerdy on kuuluisan paimenen kasvatti. Eräänä aamuna taatto ei nousekaan vuoteestaan. Syyksi paljastuu isukin arkkivihollisen langettama loitsu, jolla on tarkoitus estää hallitsevan mestarin osallistuminen vuotuiseen paimenturnaukseen. Parempien keinojen puutteessa vekara päättää suunnistaa kilpailuun omin neuvoin, puolustaakseen isänsä kunniaa ja löytämään parannuskeinon kiroukseen. Ennen lopullista koitosta pelaajan tehtävänä on koulia vesselistä mestaripaimen.
Herdy Gerdyn kuvaileminen tasohyppelyksi ei anna täysin rehellistä kuvaa. Pelissä pompiskellaan ja kerätään roinaa, mutta kantavana pääajatuksena on villieläinten paimentaminen. Kentissä vilisevät herttaiset otukset on tavalla tai toisella ohjattava aitauksiinsa, jotta seuraava kenttä avautuisi. Seikkailun vaiheiden kautta paimenen varustus laajenee aktivoiden uusia taitoja, joilla jo kolutuista paikoista paljastuu uusia puolia. Esimerkiksi taikahöyhen aktivoi kiipeilytaidot, työhanskoilla työnnellään laatikoita ja uima-asussa polskutellaan ennen ylipääsemättömien virtojen yli. Uudet varusteet voitetaan useimmiten suorittamalla hahmojen antamia paimennustehtäviä aikarajan raameissa. Selkeät pelinäytöt ja tutka pitävät ajan tasalla pelitilanteesta sekä otusten ja aitausten sijainnista. Myöskään Gerdyn liikuttelussa ja varusteiden käyttämisessä ei ole mainittavia ongelmia.
Pohjimmiltaan kyseessä on tavallista erikoisempi pulmanratkonta. Otusten paimentaminen karsinoihin on usein helpommin sanottu kuin tehty. Suorin reitti on harvoin oikea, sillä aitojen ja purojen kaltaiset esteet pakottavat etsimään vaihtoehtoisia lähestymistapoja. Pulmat perustuvat paimentyökalujen oikeaoppiseen käyttämiseen sekä eläinlajien heikkouksien ja vahvuuksien tuntemiseen. Toiset hullaantuvat taikahuilusta, toiset yksinkertaisesti säikkyvät lähestyvää sankaria. Kun tietyt lajit kestävät vain pieniä pudotuksia ilman pehmentävää vesilammikkoa, toiset leijailevat turvallisesti alas jyrkänteiltä. Näiden ominaisuuksien oivaltaminen ja hyödyntäminen on avain useimpiin pulmatilanteisiin.
Lauhkeista otuksista poikkeuksen tekevät vihamieliset Grompit. Karhumaiset villipedot mojauttavat varomattoman paimenen lähtöruutuun ja ahmivat pienempiä lajeja pohjattomaan vatsaansa. Otusten äkäisen luonteen voi myös kääntää hyödyksi ohjaamalla oliot rähisemään keskenään. Liian suuret tappiot pakottavat aloittamaan kentän alusta, sillä uudet reitit avautuvat vasta riittävillä paimennusprosenteilla. Ratkaisu villieläinongelmaan ovat ansat, joihin pedot vangitaan houkuttelemalla ne takaa-ajoon.
Kun koko peli perustuu otusten reaktioihin pelaajan toimiin ja ympäristöönsä, tekoäly on erityisen tärkeässä roolissa. Laumat pysyvät enimmäkseen hyvin koossa, kiertävät esteitä omapäisesti. Vastapainoksi luontokappaleet ovat vaarojen edessä harvinaisen typeriä, mikä on harkittu osa ongelmanratkontaa. Oliot seuraavat pelaajaa sokeasti surman suuhun, eivätkä kavahda edes lajitovereita ahmivia petoja. Kaikki sujuu yleensä toivotulla tavalla, mutta harvat ongelmat ovatkin ikävän kiusallisia. Esimeriksi jääräpäiset Doop- laumat hajoavat tämän tästä pienimmiksi parviksi, joiden kokoaminen yhteen on piinaavan työläs urakka.
Herdy Gerdyn omaleimainen toteutus on saanut ennakkoon paljon huomiota, eikä syyttä. Ilmeikkäiden hahmojen animaatio on parasta sitten Jak & Daxterin. Jo kliseeksi muodostuneet Disney-vertaukset eivät ole tuulesta temmattuja. Kuin piirroselokuvan kelalta rompulle siirretty vehmas maailma vilisee elämää; lintuja, perhosia, puroja niittyjä ja muita sinänsä tarpeettomia yksityiskohtia. Rikkaan pelimaailman luomiseen on selvästi upotettu lukemattomia työtunteja.
Valitettavasti kangerteleva tekninen toteutus ei tee täyttä oikeutta taiteilijoiden valloittavalle työlle. Kenttää vaihdettaessa peli pysähdyy luonnottoman pitkäksi ajaksi lataamaan tasoa. Levottomasti hoippuva pelikamera sotkee suuntavaistoa tämän tästä. Lievästä usvasta huolimatta kuvanpäivityksellä on vaikeuksia pysyä mukana tahdissa avarimmilla alueilla. Pelikokemus on kiusallisen hämmentävä ja tökkivä. Pääseikkailu on vaivatta selvitetty, mutta paikkojen sataprosenttinen nuohoaminen viimeistenkin bonusten jäljillä vaatii pitkiä pelitunteja. Jos häiritsevät tekniset ongelmat voi antaa anteeksi, söpöeläinten paimentamisessa tarjoutuu virkistävän erilaista aivojumppaa lapsille ja lapsenmielisille.