Harry Potter -manian ollessa kuumimmillaan nuoren velhon sankariteoilla rahastetaan kaikilla mahdollisilla tavoilla. Etenkin elokuvien takana oleva AOL Time Warner tuntuu ottavan lisenssistään kaiken irti, mutta ei Electronic Arts’kaan jää paljon pekkaa pahemmaksi. Näillä näkymin tiedossa on lukuisia Potter-pelejä, joista jokainen julkaistaan mahdollisimman monelle eri alustalle. Kun samaa nimeä kantavat pelitkin ovat eri koneilla täysin erilaisia, voidaan jo hyvällä syyllä puhua voiton maksimoinnista. Onneksi EA:n väki on sentään vaivautunut tekemään Harry Pottereista kunnon pelejä, vaikka onkin mennyt turvautumaan lisenssipeleille niin tyypilliseen kaavaan. Playstationin Harry Potter ja Viisasten Kivi ei pärjää laadussa samannimiselle PC-pelille, mutta on kuitenkin kelvollinen tasoloikan muotoon kääritty seikkailupeli.
Kaikkein suurin haaste Electronic Artsin pelinkehittäjille on luultavasti ollut tehdä ensimmäiselle Harry Potter -kirjalle uskollinen peli, joka on mielenkiintoinen ja hauska pelattava. Suuri osa kirjastahan käsittelee vain Harryn oppitunteja ja muuta vähemmän seikkailuhenkistä, joiden kääntäminen toimivan pelin muotoon ei ole helpoin mahdollinen asia. Pelisuunnittelijat ovat kuitenkin onnistuneet tehtävässään yllättävän hyvin ja pelaaja viedään pelkän seikkailemisen lisäksi myös mukaan Tylypahkan erilaisille oppitunneille.
Pelin tarina seurailee etäisesti kirjan tapahtumia, mutta ottaa usein melkoisia vapauksia tehdäkseen tietyistä kohtauksista pelaamisen arvoisia. Kirjan ensimmäinen kolmannes ohitetaan nopeasti vain muutamalla tekstiruudulla ja pelin tapahtumat alkavat siitä, kun Harry seisoo Tylypahkan eteisaulassa matkalla ensimmäiselle oppitunnilleen. Pelin alkupuolella kuljetaankin enimmäkseen oppitunnilta toiselle, opetellaan loitsuja, käydään ensimmäisellä lentotunnilla ja lopulta tietysti päädytään pelaamaan huispausta.
Oppitunnit toimivat Kalkaroksen juomansekoittelu-tuntia lukuun ottamatta aina saman kaavan mukaisesti. Aluksi Harryn on pelaajan avustuksella opeteltava uusi taika. Tämä hoidetaan painelemalla DualShockin nappeja pelin näyttämässä järjestyksessä ja oikealla rytmillä. Kun pelin näyttämä sarja on saatu oikein riittävän monta kertaa, Harry oppii loitsun ja on aika kokeilla sitä käytännössä. Tällöin siirrytään opettajan johdolla viereiseen huoneeseen, jossa pelaajan on ratkaistava jokin yksinkertainen ongelma juuri oppimansa taian avulla. Päätään näiden pulmien parissa ei tarvitse juuri vaivata, mutta ne esittelevät pelaajalle selkeästi uuden taian tarjoamat mahdollisuudet.
Taikojen tekeminen on pelissä suhteellisen yksinkertaista. Ensimmäisen Harryn oppiman loitsun heittäminen onnistuu yksinkertaisesti tähtäämällä oikeaan suuntaan ja painamalla nappia. Ruudulla vilistävä velhonalku osaa suunnata itse taikansa melko hyvin, mikä tekee pelaamisesta mukavan sujuvaa. Muiden taikojen heittäminen vaatii sen sijaan hieman panostusta myös pelaajalta. Esimerkiksi Sytyjo loitsua heitettäessä ruudulle ilmestyy rengas, jossa pyörii vauhdikkaasti DualShockin nappeja vastaavia symboleja. Onnistuakseen taiassa pelaajan on painettava oikeaa nappia oikealla hetkellä. Useimmiten tämä tarkoittaa yhden ja saman napin painamista viisi kertaa peräkkäin, joten liian vaikeaksi taikomista ei ole tehty. Pelisuunnittelijoiden taholta on kuitenkin erinomainen ratkaisu päästää pelaaja osallistumaan myös taikojen tekemiseen, sillä se imaisee ohjaimen kanssa heiluvan potteristin tehokkaammin pelin maailmaan.
Pelin edetessä pelaajan eteen alkaa tulla myös hieman vaihtelevampia tilanteita. Suurin osa näistä on tasoloikan muotoon valettuja kenttiä tai erilaisia alipelejä. Jälkimmäisistä hyviä esimerkkejä ovat yhteenotot Draco Malfoyn kanssa ja pelin loppupuolella Riesua vastaan käytävä kilpajuoksu. Tasohyppelyyn perustuvissa kentissä pelaajan eteen heitetään yleensä jokin pulma, joka selviää tutkimalla kyseisen kentän jokaisen kolkan.
Oppituntien ja tasoloikka-kenttien pahin ongelma on niiden lievä yksitoikkoisuus. Pelin PC-versiossa kaikki kentät olivat pitkiä, täynnä erittäin vaihtelevia tilanteita ja joka paikkaan oli piilotettu salaisuuksia ja kaikenlaista kerättävää. Playstation-versiossa kentät ovat selvästi lyhyempiä ja etenkin salaisuudet loistavat poissaolollaan. Tämä syö osan siitä peli-ilosta, joka on PC-version vahvimpia valtteja. Toisaalta Playstation-pelissä on monenlaisia pulmia, joita PC:llä ei joutunut kohtaamaan. Näistä ovelimpiin kuuluvat tietylle kasville allergiset peikot, joiden heikkoutta on paikoitellen hyödynnettävä selvitäkseen pelissä eteenpäin.
Lisäksi mukana on tietysti huispaus, jonka pois jättäminen olisi luultavasti ollut erittäin paha virhe Electronic Artsilta. Otteluissa pelaajan tehtävänä on luonnollisesti toimia joukkueensa etsijänä ja napata sieppi kiinni ennen vastustajaa. Käytännössä tämä tarkoittaa jatkuvasti näkyvillä olevan siepin jättämien renkaiden lävitse lentämistä kunnes Harry on riittävän lähellä pientä kultapalloa napatakseen sen kiinni. Kirjojen huispaus-otteluiden vauhti, monipuoliset taktiikat ja dramatiikka eivät oikein välity pelaajalle pelin bittiversiossa, mutta kyllä lajia muutamaan otteeseen pelaa ihan mielellään. Syynä tähän on tosin ehkä enemmän luudalla lentämisen ilo kuin siepin nappaamisen hauskuus.
Pelin pelaaminen on tehty mahdollisimman yksinkertaiseksi. Harrya ohjataan tikkuohjaimen avulla ja loitsuja heitetään napeista painamalla. Hyppäämisen ja kiipeämisen velho-oppilas hoitaa omatoimisesti kunhan pelaaja juoksee suoraan oikeaan suuntaan. Loikkia voi ohjata myös ilmalennon aikana, mikä onkin tarpeen muutamassa pelin vaiheessa. Pelattavuuden suhteen ongelmia aiheuttaa oikeastaan vain pelin kamera, joka toisinaan pyörähtelee varsin kiusallisesti eikä kuvakulma yleensä ole paras mahdollinen.
Myös graafisesti Harry Potter ja Viisasten Kivi on yllättävän laadukasta jälkeä. Hahmot on mallinnettu ja animoitu kohtuullisen hyvin ja kenttien tekstuurit ovat PSX:n mittapuulla erinomaisia. Playstationin 3d-peleille ikävän tyypillistä polygonien ja tekstuurien rakoilua näkyy toisinaan, mutta ei mitenkään merkittävissä määrin. Täysin optimoitua pelin koodi sen sijaan ei ole, sillä pelissä on selvästi havaittavissa hidastumista ja nykimistä esimerkiksi huispaus-otteluiden aikana.
Playstationin Harry Potter ja Viisasten Kivi on kohtuullisen hyvin toteutettu lisenssiseikkailu. Siitä puuttuu osa PC-version monipuolisuuden tuomasta viehätyksestä ja pituutta pelillä olisi saanut olla enemmän kuin kymmenen tuntia, mutta innokkaille Potter-faneille tästäkin on varmasti iloa muutamaksi illaksi. Harry Potter -ilmiön ulkopuolelle jääneille pelillä ei sen sijaan ole luultavasti paljonkaan tarjottavaa.
Lopuksi on vielä syytä todeta, että peli on täysin suomenkielinen.