Jos tiedät jotain Xboxista, tiedät Halon. Pelin takaa löytyy Bungie, joka on tunnettu laatutitteleistään kuten Myth ja Marathon eli hyvää osattiin odottaa jo etukäteen. Lopputulos on ennakko-odotuksista huolimatta mykistävä. Halo onkin saanut jo sen verran huomiota, palkintoja ja suitsutusta, että sen arvosteleminen on oikeastaan aika turhaa ja turhauttavaa. Siitä kun ei tunnu löytyvän vikoja millään, vaikka kuinka epätoivoisesti yrittäisi etsiä.
Pelissä Covenant-liittouma uhkaa maan asukkeja ja sen siirtokuntia. Pelaaja on ainoa jäljellä oleva geneettisesti paranneltu Spartan II-sotilas ja tehtävä olisi kukistaa sissisodalla Covenantit. Pelin tapahtumat sijoittuvat sormuksen muotoiselle planeetalle nimeltä Halo, joka kätkee sisälleen salaisuuden. Vaikka tarina näin lyhyesti kuvattuna ei kuulosta kummoiselta, se on hyvin kirjoitettu ja mukaansa tempaava. Peliä voisi kuvata Rainbox Sixin ja Unrealin sekoitukseksi, mutta tämä on silti vain puoli totuudesta.
Kampanja on yksinäänkin erittäin viihdyttävä ja pitkäikäinen pelikokemus. Mutta mikä tekee siitä uskomattoman addiktiivisen, on se tosiasia, että voit suorittaa sen yhdessä kaverisi kanssa. Mikä sen hauskempaa, kuin pelata kaverin kanssa peli läpi ajellen kaikenlaisilla ajoneuvoilla tankista leijuvaan Ghostiin. Kun kaverisi kipuaa Warthog -jeepin rattiin, itse voit kiivetä tykkitorniin tai roiskia vihulaisia pelkääjän paikalta. Oma hyvä lisänsä ajoneuvoissa on niiden fysiikkamallinnus ja jokainen ajoneuvo käyttäytyy luonnollisesti eri lailla. Warthog on kaikkein kinkkisin ohjata ja varomaton kuski kaataa sen hetkessä. Ajoneuvot ja kiinteät taistelukentät tykit ovatkin pelin suola.
Moninpeleissä on jaetulla ruudulla mukana lipunryöstöt, kukkulankuninkaat ja muut hassunhauskat kimppakivat. Jos vielä löytyy neljä kappaletta Xboxeja, Halo-pelejä ja telkkareita ohjaimineen, pääsee 16 pelaajaa lahtaamaan system link ?yhteyden avulla toisiaan. Moninpelistä puuttuu botit ja ne ovat aina ihminen vastaan ihminen -mättöjä eli alieneilla ei valitettavasti pääse pelaamaan. Mutta tämä on pilkunviilausta, sillä moninpeli ja kampanja ovat jo muutekin hyvin tukevia pakkauksia.
Äänipuolelta peli on laatutyötä sanan todellisessa merkityksessä. Harvoin on pelissä panostettu niin paljon ääninäyttelyyn ja se on osaltaan luomassa illuusiota siitä, että muut sotilaat eivät ole vain tykinruokaa. Vähän tietysti hymyilyttää, että alienit puhuvat englantia. Ajoneuvojen törmätessä kiviseinämiin pellin pauke on myös uskomattoman aidon kuuloista. Jos haluaa kaiken herkun irti Halon äänipuolesta, tarvitsee kunnon äänentoistolaitteet.
Tekoäly on myös huippuluokkaa, varsinkin vihollisilla. Viholliset osaavat väistellä granaatteja, suojautua ja tarjoavat kunnon vastuksen. Eri viholliset käyttäytyvät eri lailla ja osa suojautuu varsin tehokkaasti suojakilpiensä taakse. Omia joukkoja ei myöskään kannata ampua huvikseen, sillä ne ampuvat takaisin, jos pelaaja alkaa sikailemaan. Muutenkin omien joukkojen kanssa toimiminen on yllättävän sujuvaa ja tuntuukin siltä, pelaaja on eniten pihalla tapahtumista.
Aseita pelaaja voi kantaa vain kahta kerrallaan ja tämän lisäksi neljää kranaattia. Ihmisten aseita on futuristiset versiot kivääristä, pistoolista, haulikosta ja raketinheittimestä, mutta aina kun mahdollista, kannattaa kuolleelta Covenantin kaverilta sosialisoida ase. Kyseiset tykit nimittäin tehoavat paremmin näihin veijareihin. Asearsenaali ei ole ihmeellisen suuri, mutta kaikki on hyvin tasapainossa ja pelaaja huomaa pian, millaisella asekokoonpanolla kannattaa milloinkin liikkua.
Covenanttien aseista löytyy mm. ase, jonka padit hakeutuvat itse maaliinsa ja kaikkea muuta plasma-alkuista. Siinä missä ihmisten aseissa on tietty määrä pateja, niin Covenantti -porukalla on tietty varaus aseissa ja ne myös ylikuumenevat. Plasma pistooli on siitä hauska myös, että jos laukaisunappia painaa pidempään, se lähettää tehokkaamman kudin. Oma hauskuutensa on myös siinä, että kantamaansa asetta voi käyttää lyömäaseena, kun on lähitaistelussa tai padit vain sattuvat loppumaan. Takaapäin on tietysti oma hupinsa hiipiä ja kolauttaa vihulaista takaraivoon. Kranaatin voi myös heittää esim. vihollisen jalkaan, joka aiheuttaa suunnatonta vahingoniloa.
Graafinen puoli on myös erittäin hyvin hanskassa ja yksityiskohtia löytyy enemmän kuin osaa ja jaksaa etsiä. Ruoho, taivas, vesi, ajoneuvot, valaistusefektit, kaikki hienosti toteutettuja. Pienimmätkin yksityiskohdat on animoitu ja on oikeastaan aika turha pureutua tähän graafiseen loistoon enempää, sillä siihen menisi ikä ja terveys. Ainoastaan tietty kliininen yleisilme sisätiloissa häiritsee, mutta tämä on vähän kaikkien futurististen pelien ongelma. Joka tapauksessa peli on DOA3:n lisäksi kaunein Xboxin julkaisupeli.
First Person Shooter -pelit eivät tähän mennessä ole oikein toimineet konsoleilla. Mutta jotenkin Bungie on vain tehnyt mahdottomasta mahdollisen ja Halo on oikeasti ensimmäinen konsoliräiskintäpeli, jossa hiirtä ja näppäimistöä ei tunne tarvitsevansa. PC ?fanaatikkojen on tätä tietysti vaikea uskoa ja suosittelenkin heidän kokeilevan itse, miten hyvin muuten niin kömpelön näköinen ja raskas Xboxin ohjain tässä pelissä toimii.
Vaikka Xboxin muista julkaisutitteleistä voi olla montaa mieltä, niin Halo on peli, joka tulee kääntämään monen epäilijän pään. Kaiken kaikkiaan Halosta voi sanoa vain tämän: jos futuristiset räiskinnät kiinnostavat ja aiot ostaa Xboxin, niin tee itsellesi palvelus. Nappaa Xboxin mukana kolme lisäohjainta ja Halo-peli, niin et tule varmasti pettymään. Halo on yksinkertaisesti räiskintäpelien eliittiä millä mittarilla tahansa.
