Sega on saanut tämän vuoden aikana monta hyvää peliä valmiiksi eikä tahti näytä laantuvan. Tällä kertaa vuorossa on Gun Valkyrie, räiskintäkikkailu Xboxille.
Pelin juoni on jonkin verran laajempi ja viimeistellympi kuin monissa muissa peleissä, mutta sitä ei ole hyödynnetty kunnolla. Esimerkiksi välidemoja ei ole ollenkaan, mutta kadonneen tutkijan tarinaa voi sentään seurata lukemalla raportteja, joissa riittääkin tekstiä ihan kiitettävästi. Juonella ei loppujen lopuksi ole merkitystä muutenkaan, sillä pelin voi vetää läpi ilman minkäänlaista hajua juonenkulusta.
Mistään perinteisestä räiskintäpelistä ei ole kyse. Kun useimmissa peleissä perusmekaniikan oppii muutamassa minuutissa, Gun Valkyriessä näin ei ole. Pelin sielu on kontrolleissa. Hahmojen ohjaus on erinomaisesti tehty, vaikka se aluksi monimutkaiselta tuntuukin. Ilmassa leijuminen, eri suuntiin syöksyily, erikoisliikkeiden tekeminen ja muut liikkeet iskostuvat selkärankaan parin tunnin pelaamisella ja oikeastaan vasta silloin pelistä alkaa todella nauttia. Valittavissa olevat kaksi hahmoa ovat tarpeeksi erilaisia, jotta molemmille on käyttöä. Statistien rooliin jäävien Vihollisten listiminen on hauskaa puuhaa molemmilla. Punainen tähtäysrinkula ja eikun tulta munille. Gun Valkyriessä jos missä pitää noudattaa neuvoa ”ammu ensin, kysy sitten”.
Räiskintä ei kuitenkaan ole ilman ongelmia, vaan esimerkiksi vihollisiin lukittautuminen on joskus turhauttavan epätoivoista, vaikka se useimmiten toimiikin hyvin. Gun Valkyrie tarjoaa kolme asetta, joista kaksi on Lara Croftia tuuraavan Kellyn hallinnassa ja kolmas, tehokas mutta hidas tykki iso-Arskan vastineella, Saburoutalla. Kaikille on käyttötapansa, usein ilmassa. Kontrollit täydellisesti hallitseva pelaaja nimittäin viettää suurimman osan ajasta ilmatilassa räiskien ja syöksyen eri puolille kenttää. Osa kentistä on myös tehty tätä silmällä pitäen, esimerkkinä puolivälin kuilukenttä, jossa pitää tippua muutaman kuilun pohjalle. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä kaikki viholliset matkan varrelta pitää tuhota. Vielä kun lisätään 30 minuutin aikaraja, ei tehtävä ole ensimmäisellä tai edes toisella yrityksellä helppo. Loppumetreillä tuppaa kuolemaan herkästi muutenkin.
Vaikeustaso on vahvasti yhteydessä kontrolleihin, mutta muitakin syitä löytyy. Kentissä ei useimmiten ole minkäänlaisia checkpointteja, mikä on todella turhauttavaa pitemmän päälle. Vaikeustaso on kuitenkin hyvin tehtäväkohtaista. Jotkin tehtävät ovat suorastaan naurettavan helppoja, kun taas toisia ei meinaa läpäistä millään. Aikarajalla varustetut tehtävät eivät loppujen lopuksi ole niitä pahimpia, vaan sen tittelin saavat loppupään ilmahyppelyä vaativat kentät.
Pientä helpotusta saa ostamalla power-uppeja, jotka auttavat suorituskykyä eri osa-alueilla. Esimerkiksi hahmojen aseita voi parannella ja ostaa lisäenergiaa. Ärräpäitä lentelee silti, ja vielä enemmän silloin, kun huomaa että pelihän tuli vedettyä läpi. Gun Valkyrie tarjoaa hieman päälle kymmenen kenttää, joiden kesto vaihtelee viidestä minuutista viiteen kymmeneen. Välillä on isomman vastuksen vuoro, jotka ovat mielenkiintoisia ja tuovat mukavan lisän, mutta pelattava loppuu joka tapauksessa aivan liian aikaisin. Peli tarjoaa muutaman porkkanan uudelleen läpäisyyn, mutta sekin on nopeasti tehty.
Pitää vain toivoa, että Sega päättää tuottaa jatko-osan, sillä sen verran hauskaa viihdettä Gun Valkyrie on. Lyhyys ja muutama hankala kenttä estävät sitä nousemasta Xboxin eliittipelien joukkoon, mutta hyvin lähelle tullaan.