Huomio kaikki kitarasankarit! Lyömätön rytmipeli Guitar Hero on taas täällä.
Kertauksen vuoksi; kyseessä on musiikkipeli, jonka konsepti on tuttu useista aiemmista Harmonixin peleistä. Pelaajan tehtävänä on soittaa pelin biisien mukana rytmissä oikeita nuotteja. Juonikin pelissä on. Aluksi pelaaja on bändinsä kanssa aloitteleva kitaristi, jonka ura edistyy sitä mukaan kun kappaleita saa soitetuksi läpi. Bändin kiertue etenee, uusia konserttipaikkoja ja uusia kappaleita aukeaa soitettavaksi. Kuten kaikki joskus kuusikielisen kanssa kamppailleet tietävät, kitaran soitto ei ole helppoa ja todelliseksi kitarasankariksi valikoituu vain harva näppäräsorminen tiluttaja.
Guitar Hero: Rocks The 80s keskittyy nimensä mukaisesti vuosikymmenistä kauheimpaan. Pelin musiikillisena teemana on sukkahousu-hevi, siirappiset AOR-balladit ja äkkiväärä New Wave. Kappalevalikoima on vähintäänkin omintakeinen, sillä mukaan on valittu tutumpien hevi-biisien ohella myös joukko todella obskuureja ja osin syystäkin unohdettuja kasari-hittejä. Vai kuinka monelle tuttuja nimiä ovat esimerkiksi X, The Vapors, Eddie Money, Oingo Boingo, Flock of Seagulls, ja Limozeen? Varmasti tutumpaa osastoa taas edustavat muun muassa Iron Maiden, The Police, Skid Row, Extreme. Ratt, Scorpions, Dio, Anthrax, Judas Priest ja Twisted Sister. Rohkeat biisivalinnat antavat pelille tymäkämmän tunnelman kuin kavalkadi kuluneita hittejä ja ilmakitara-anthemeja, joita niitäkin toki pelistä löytyy rutkasti. Guitar Hero Rocks The 80s:in tunnelma on varsin autenttinen ja vakuuttava kasariulkoasua myöten.
Pelin vaikeustaso on edelleen armoton, etenkin kitarasooloissa. Kun soittajan napit ovat lipsuneet riittävän monta kertaa väärille nuoteille tai säveliä on livahtanut sormien lomasta, pelaajan tarina päättyy yleisön buuausten säestämänä. Tähän liittyy myös Guitar Heron suurin ongelma, edelleen liian pitkät kappaleet. Lähes kaikki pelin biisit on nimittäin venytetty ylipitkiksi maraton-versioiksi, joka sekä tekee pelin ajoittain tarpeettoman vaikeaksi ja toisaalta latistaa helposti tunnelman.
Koska Guitar Hero –pelit ovat ehdottomasti parhaimmillaan moninpeleinä, valinnan varaa kaverin löylyttämiseen löytyy tälläkin kertaa, erityisesti jos sattumalta omistaa kaksi kappaletta Guitar Hero -kitaraohjaimia. Face Off –kilpasoittomoodin ohella hauskin ja kekseliäin kaksinpeli on ehdottomasti Co-Op, jossa molemmat soittavat samassa bändissä, toinen pelaaja kitaraa ja toinen bassoa.
Guitar Hero: Rocks The 80s on hyvä lisä Guitar Hero –sarjaan siitä huolimatta, että se tarjoaa vain lisää kappaleita soitettavaksi kitara-ohjaimen hankkineille pelisarjan ystäville.
PÄÄSTÖTODISTUS
Lisää biisejä soitetavaksi Guitar Hero 3:a odotellessa.
