Jos Guitar Hero Aerosmith veti liian kevyen rockin puoleen, Guitar Hero Metallica tekee parhaansa taatakseen, että metallistillekin riittää musapelattavaa. Kuten bänditeemalevylle sopii, myös tämä on laadittu koko bändin voimin soitettavaksi.
Metallican jannujen hahmomallinnukseen on palanut tovi jos toinenkin, ja sama pätee legendaarisiin lavasetteihin. Etenkin bändin lavaelkeet ovat loistavasti kohdallaan. Tässä on puolensa ja puolensa. Metallican ralleja voi soittaa fanipoikamaisen palavissaan, mutta mainion mallinnustyön rinnalla pelin muut rokkarihahmot näyttävät auttamatta hieman sarjakuvamaisilta ja kömpelöiltä.
Pelikokemuksena lettu on miellyttävä niin soolona kuin porukallakin soitettavaksi. Soittamaan pääsee heti, ja viiden vaikeustason haitarista löytyy sopiva vaihtoehto kaikille mämmikourista superartisteihin. Erityiset uskalikot voivat kokeilla myös rumpujen kahta rumpupoljinta tukevaa Expert-tilaa. Uramoodin saa suoritettua pelkästään keräämällä tietyn tähtimäärän, joten kaikkia biisejä ei ole pakko soittaa päästäkseen nauttimaan pelin koko settilistasta. Se on hyvä, sillä Metallica on ehdan haastavaa kitaroitavaa. Kokematon on nopeasti helisemässä rytmikitaroinnin silkan nopeuden kanssa.
Biisilista on kolmenkymmenen biisin poikkileikkaus Metallican urasta, maustettuna parillakymmenellä bändin suosikki- tai vaikuttaja-artistin kappaleella. Vaikutteiden ja suosikkiartistien listalla ovat itseoikeutetusti Motörhead, Alice in Chains, Judas Priest sekä Slayer, mutta yllättävämpiä vetoja ovat Foo Fightersin Stacked Actors sekä Thin Lizzyn suorastaan popahtava The Boys Are Back in Town. Yksinkertaisen miellyttävä on Bob Segerin rouhea alkuperäisversio Metallican coveroimasta Turn the Pagesta. Monipuolisuus on kuitenkin myös vierasartistien heikkous. Biisejä on selvästi valittu myös vastapainoksi Metallican soundille, ja välillä ristiriita tuntuu korvassa turhankin pikantisti.
Metallica-osuuksien pahin ongelma on laulu: varsinkin vanhassa thrash-kamassa sitä ei yleensä vain ole. Kaksi minuuttia vokalistiosuuksia seitsemän minuutin biisissä tarkoittaa, että laulajalla on enimmäkseen tylsää. Tätä paikataan hieman freestyleosuuksilla, joissa pisteitä voi kerätä improvisoimalla nuotissa ja tahdissa, mutta mahdollisuutta käytetään säästeliäästi. Onneksi uudempi kama ja vierailevien tähtien rallit ovat tasapainoisempia. Vokalistiksi suostuminen For Whom the Bell Tollsin tapaisiin biiseihin on lähinnä masokistien tai jumalaisen kärsivällisten ihmisten puuhaa.
Käytännössä Guitar Hero: Metallica on juuri sitä mitä luulisikin – teknisesti haastavista musapeleistä tykkäävien Metallica-fanien teemalevy. Se toimii, sillä onko yhtään 70-80-luvulla syntynyttä, joka ei pitäisi Metallicasta?
PÄÄSTÖTODISTUS
Metallilegenda ja laatumusapeli, totta kai se toimii
