Valtavaan suosioon noussut Guitar Hero -sarja saa viimein kolmannen osansa. Vaikka pelin koodi on tekijätiimin vaihduttua rakennettu alusta alkaen täysin uusiksi, pelimekaniikka on pysynyt tismalleen samana. Pelaaja rämpyttää kitaraohjaimen nappeja ruudulla vilistävien väripallojen tahtiin ja kokee itsensä voittamattomaksi hevimestariksi. Mitä pidemmälle soittaa, sitä enemmän kappaleita avautuu myöhempää soitantaa varten.
Aiemmissa osissa kaikki kappaleet paria poikkeusta lukuunottamatta olivat cover-yhtyeiden esittämiä. Guitar Hero kolmosessa yli puolet biiseistä on alkuperäisten esittäjien raitoja. Eron huomaa. Axl Rosen kirkuessa Guns’n’Roses -hittiä tai Mick Jaggerin hoilatessa Rollareiden klassikkoa sitä todella tuntee jammailevansa rockin kantaisien kanssa.
Pelin nimestä huolimatta kaikki kappaleet, saati esittäjät, eivät suinkaan ole legendaarisia. Mukaan on eksynyt puolituntemattomia ja täysin yhdentekeviäkin artisteja, jotka ovat päässeet mukaan vain halpana täytteenä isojen nimien väliin. Kokonaisuus kuitenkin on verrattain laadukas, ja jopa ne pliisut biisit ovat kivoja soittaa helpoimmallakin vaikeustasolla.
Guitar Hero 3 esittelee uuden pelitilan, Battlen. Kamppailumoodissa kaksi kitaristia kerää tuplapisteitä antavan Star Power -voiman sijasta powerupeja, joilla voi haitata kilpakumppanin peukutusta. Paperilla hyvältä näyttävä idea on ikävä kyllä käytännössä sotkettu täysin. Kisan voittaa ensimmäisenä powerupin saanut sankaroija, sillä tehosteen avulla voi vaivatta estää vastapuolta saamasta omaa namiaan ja kerätä ohessa itse uuden kudin piippuun. Tylsää ja täysin turhaa.
Verkkopelin olemassaolo pelastaa paljon, mutta yhteispelin uratilaa ei voi netissä edistää, mikä on räikeä puute. Yhteisura on Guitar Heron parasta antia, ja pelissä on myös kuusi kipaletta jotka saa avattua vain yhteistyöllä. Toisin sanoen, jos mielii päästä käsiksi kaikkiin biiseihin, kaveripiiristä on paras löytyä joku joka tulee oman skittansa kanssa käymään. PS3:lla ei myöskään voi hyödyntää ystävälistaa, vaan verkkosoitantaa on pakko harrastaa tuntemattoman satunnaissankarin kanssa.
Guitar Hero 3 on tuttu ja turvallinen tuote. Se ei ota mitään riskejä, vaan tarjoilee tasan tarkkaan sitä, mistä kansan tiedetään tykkäävän. Pelin onneksi tämä riittää vallan mainiosti. Soittamisen ilo on tallella, vaikeustasoja piisaa joka osaajalle, ja kaverin kanssa sahaaminen on edelleen ihan pirun hauskaa. Mikä parasta, vanhat ohjaimet toimivat myös tässä pelissä.
PÄÄSTÖTODISTUS
Samaa velliä, mutta maistuu edelleen maukkaalta
