Mikäli kadulta napataan sivuun yksi PlayStation 2 -pelaaja ja kysytään tämän mielipidettä konsolin parhaasta pelistä, lienee todennäköisin vastausvaihtoehto jokin Grand Theft Auto -pelisarjan osa. Eittämättä GTA3 ja GTA: Vice City olivat mahtavia pelejä, joista jälkimmäinen on yhä tänä päivänä massiivinen ja järisyttävä pelikokemus. PlayStation 2:lle jo ajat sitten ilmestynyt Grand Theft Auto: San Andreas kuitenkin laajensi pelimaailmaa vielä entisestään, eikä ihme, että peli katosi kauppojen hyllyiltä kuin Bin Laden konsanaan. Nyt tämä mahtipeli on kääntynyt sekä PC:lle että Xboxille, joten monen pelisarjan ystävän pitkä odotus on vihdoin päättynyt.
Mainittakoon nyt vielä, että GTA: San Andreas on teemaltaan ja sisällöltään moraalisesti hyvinkin arveluttava. Tarpeetonta väkivaltaa riittää useammankin pelin tarpeisiin ja muukin sisältö on täynnä elementtejä, joiden takia peli ei missään nimessä sovi alaikäisille.
Päähenkilön paikan ottaa Carl Johnson, joka kotikaupunkiinsa, Los Santosiin, palatessaan huomaa tipahtaneensa paikallisten jengien ja omien kaveriensa silmissä juoksupojaksi. Pelisarjan aiempien edustajien tapaan pelaajan tehtävänä on siis tehdä Carlista luomakunnan kunkku suorittamalla hyvin hämäriä tehtäviä, joissa ihmisiä niitetään kuin viljaa, kaahataan kuin hullu ja siinä sivussa piirrellään graffiteja, leikitään poliisia ja lyödään vetoa.
Tämä kaikki on toteutettu ensiluokkaisesti ja mikään osa-alue ei tunnu hätäisesti kasatulta. Se, että San Andreas on kolmas 3D-maailmaan sijoittuva GTA-peli, näkyy ja tuntuu. Pikkuvirheitä alkaa nimittäin olla sen verran vähän.
Valtava määrä monipuolista tekemistä johtaakin siihen, että San Andreas pitää pintansa kuukausien ajan. Aina on jotain puuhaa, vaikka itse pääpelin tehtävät loppuisivatkin kesken. Myös hahmonkehitys ja Carlin ulkoasusta huolehtiminen ovat pieni, mutta mielenkiintoinen lisä Grand Theft Auto ?pelien ominaisuuksiin.
Graafisesti San Andreas on jo selkeästi vanhaan tekniikkaan nojaava kokonaisuus. Nykypäivän standardeilla yksinkertaiset hahmomallit ja ympäristöt alkavat jo hieman haitata. Toisaalta pelimaailmaan on tungettu niin paljon yksityiskohtia, että valtava, mutta silti jokaiselta osaltaan viimeistelty pelialue tekee vaikutuksen tässä mielessä. Myös kaupungin eri osat poikkeavat toisistaan mukavasti, joten matkalla kaupungin laidalta toiselle näkee vaikka mitä.
Se, mikä vanhentuneessa grafiikassa hävitään, otetaan takaisin äänimaailman myötä. Autojen-, aseiden- ja ympäristön äänet ovat kaikin puolin kunnossa, ja erityiskiitosta on pakko antaa mm. Samuel L. Jacksonin ja Ice-T:n tähdittämälle ääninäyttelijäkaartille.
Grand Theft Auton viimeiset osat ovat tunnettuja myös äärimmäisen laadukkaista soundtrackeistään, eikä San Andreas tee tässä kohtaa poikkeusta. Autoradiosta kaikuu 90-luvun alun hittibiisejä jatkuvalla syötöllä ja väliin pistetään vähän DJ:n jutustelua. Musiikkivalinnat ovat osuneet nappiin myös siinä mielessä, että tiettyä genreä edustavat biisit ovat sellaisia, että ne uppoavat jopa sellaisiin pelaajiin, jotka muuten kuuntelevat aivan muunlaista musiikkia. Jos valmiit musiikit eivät kuitenkaan uppoa, voi peliin lisätä omia suosikkikappaleita.
Loppujen lopuksi Grand Theft Auto: San Andreas jättää mieleen vain yhden sanan – wau. Omat pikkuvikansa paketista toki löytyy ja käännöstyö jättää hieman toivomisen varaa, mutta pelisarjalle tyypillinen laajuus ja tekemisen vapaus on tämän uutukaisen myötä viety jälleen pari askelta eteenpäin. Jo pelkkä autolla kaahailu käy viihteestä, puhumattakaan kaikesta muusta, mitä pelissä voi tehdä.