Kun suuresti odotetun Grand Theft Auto IV:n päähenkilö, serbialainen Niko Bellic, saapuu Liberty Cityyn, takana on monta kovaa vuotta ensin Bosnian sodassa ja sittemmin epämääräisissä hämärähommissa. Vastassa on kerskuriserkku Roman, joka puheidensa perusteella on suunnilleen Liberty Cityn keisari, mutta todellisuudesta on glamööri kaukana: serkkupoikaa painavat pelivelat ja elämä on muutenkin melkoisen rupuista. Roman uskoo kuitenkin amerikkalaiseen unelmaan ja menestykseen. Niko taas ei usko juuri mihinkään.
Ja kuinkas muutenkaan, järjestäytynyt rikollisuus ja korruptoituneet viranomaiset sotkevat serkusten elämää, joten Niko päätyy pian autovarkauksien, ammuskelun ja silmittömän kaahailun pariin. Tämä on GTA-pelisarjan ystäville tuttua maastoa – ja silti on syytä varautua aivan uudenlaiseen kokemukseen, sillä GTA IV tekee kaiken paremmin ja kauniimmin kuin ennen.
Pelattavuuteen on panostettu aiempaa enemmän. Niko on ketterämpi ja taitavampi kuin aiemmat sarjan sankarit ja tähtääminen on nyt helpompaa ja tarkempaa. Pelaaja voi myös piiloutua autojen tai muiden luodeilta suojaavien esineiden taakse. Tämäkään järjestelmä ei vieläkään ole läheskään yhtä sujuva kuin voisi toivoa, mutta se on silti todella merkittävä parannus aiempaan verrattuna.
Ajomallia on myös rukattu hiukan, mutta se kärsii yhä hankalasta kamerasta. Ajaminen on kuitenkin hauskaa ja vauhdikasta puuhaa, ja jokainen ajoneuvo tuntuu ainutlaatuiselta vempeleeltä, jolla on aivan oma ajotuntumansa. Sarjan aiemmista peleistä tuttu Liberty City on nyt aivan uudessa kuosissa, ja kyseessä onkin massiivinen, upean näköinen pelialue. Liberty City ei tunnu vain kulisseilta, vaan siellä tuntuu koko ajan tapahtuvan jotain kiehtovaa.
Yksi tärkeimmistä uudistuksista on Nikon kännykkä, jolla voi paitsi vastaanottaa tehtäviä sekä kavereiden ja tyttöystävien illanviettoehdotuksia, myös pitää itse yhteyttä tuntemiinsa tyyppeihin. Niko voi esimerkiksi soittaa paikalle asekauppiaan hommia tekevän ystävänsä tai ilmaisen taksin – olettaen tietenkin, että suhteet näihin tyyppeihin vain ovat kunnossa. Hyviä välejä voidaan pitää yllä vaikka yhteisillä baari-illoilla tai urheiluharrastuksilla. Kännykän ansiosta muut pelimaailman hahmot tuntuvat hyvin aidoilta.
Peli on erinomaisesti käsikirjoitettu. Niko Bellic on kiinnostavampi ja moniulotteisempi hahmo kuin yksikään pelisarjan aiemman osan päähenkilö, ja nyt amerikkalaiseen yhteiskuntaan kohdistuva iva on armottomampaa kuin koskaan. Myös itse juonen rakenne on kiinnostavampi, vaikka mukana onkin useita GTA-kliseiksi muodostuneita juonikuvioita.
Peli on myös ängetty naurettavan täyteen materiaalia. Eniten pelaajat saavat tietenkin riemua autoilun aikana kuultavista pelin 16 musiikkikanavasta ja kolmesta puheohjelmakanavasta, mutta tarjolla on myös paljon muuta. Halutessaan pelaaja voi vaikkapa katsella telkkaria kämpillä, lähteä ulos katsomaan tosielämästä tuttujen stand-up -koomikoiden esityksiä tai surffata pelistä löytyvää hyvin laajaa internetiä, jossa on sisältöä vaikka kuinka. Oikeastaan ainoa oikea valittamisen sana sisällöstä löytyy siitä, että melko tunkkainen alapäähuumori kukkii puuduttavan runsaana kaikkialla pelimaailmassa.
GTA IV on ehdottomasti sarjan paras peli, joka onnistuu lähes täydellisesti oikeastaan kaikessa. Pikkuasioista voi toki nillittää, ja on totta, ettei peli lopulta täysin mullista pelisarjaa, mutta silti se tekee kaiken paremmin kuin koskaan ennen. On vaikea kuvailla sitä, miten uskomattoman paljon pelistä löytyy sisältöä – sen edessä ei voi oikein muuta kuin hyväksyä, että nyt ollaan laatutuotteen äärellä.
PÄÄSTÖTODISTUS
GTA IV lunastaa oikeastaan kaikki siihen kohdistuvat odotukset
