Moraalinvartijat ja sensorit niskaansa saanut Grand Theft Auto- sarja tarjoaa Playstation2-inkarnaatiossaan entistä visuaalisempaa väkivaltaa jo on syystäkin saanut kyseenalaisen kunnian olla konsolin ensimmäinen K18-peli Suomessa. Lontoo-lisälevyn laskien GTA 3 on jo sarjansa neljäs, eikä DMA itsekään mahtanut aavistaa kuinka syleilevän vastaanoton varoittamatta ilmestynyt nukkujahitti saisi. Pitkällä tähtäimellä rikos näyttää sittenkin kannattavan.
Pelaaja aloittaa uransa kuvitteellisen Liberty Cityn alamaailmassa vankikarkurina, joka lain kouraa paettuaan ryhtyy palkkiota vastaan kenelle vain työskenteleväksi freelanceriksi. Työnantajina toimivat kaupunkiin asettuneet rikollisorganisaatiot, joiden keskinäiset kahinat ovat mainio tulonlähde uudelle tulokkaalle. Aluksi keikkaa tehdään pikkurosvojen laskuun, mutta pian isommat kihot kiinnostuvat tehokkaasti likaiset keikat tyylipuhtaasti hoitelevasta tulokkaasta. Alamaailman tikapuilla pelaaja alkaa nousunsa hissukseen mafian hanttihommista kohti vaativimpia pestejä, kuten salamurhia ja pommi-iskuja. Rikollisen statuksen noustessa myös kertapalkkiot paisuvat hiljalleen taskurahoista keskituloisen peliarvostelijan vuosiansioihin. Etenemisestä ei kuitenkaan määrää enää mammonan määrä, vaan kaupungit uudet alueet avautuvat tiettyjen avainkohtien kautta.
Työtä etsitään vierailemalla rikollispomojen luona, joiden nimikirjaimet koreilevat kartalla. Yleisöpuhelimiin vastaamalla voi suorittaa vapaavalintaisia keikkoja. Kartta on rikollisen tärkein apuväline, joka työnantajien ohella osoittaa myös alamaailman tärkeimmät palvelut. Automaalaamo antaa etsitylle autolle virkavaltaa hämäävän maalipinnan, räjähde-ekspertti 8-Ball järjestää autopommit attentaatteihin ja AmmuNation- ketjun kauppiaat pitävät rosvon hampaisiin asti varustettuna. Kustakin kaupunginosasta löytyvä kämppä on toiminnan hermokeskus, autotalli ja tallennuspiste.
Ilahduttavan vapaassa järjestyksessä pelattavat tehtävät yhdistelevät autoilua ja ammuskelua vaihteleviksi kokonaisuuksiksi, joissa toimintatavat ovat usein pelaajan kekseliäisyydestä kiinni. Järjestävätkö viholliset väijytyksen? Ole kaukonäköinen, ensi kerralla tuhoa vastustajien ajokit etukäteen kun tiedät odottaa yllätystä. Tuottaako tappotuomion saaneen vasikan taksikyydin varjostaminen ongelmia? Varasta ensimmäinen eteen sattuva taksi ja poimi pahaa-aavistamaton uhri kyytiisi. Jokainen tehtävä on ankkuroitu kiinteästi pelin perusjuoneen ja ajaa päätarinaa jollakin tapaa eteenpäin, joten tyhjäkäynti jää vähäiseksi. Tehtävissä on mukavan vähän aikarajoja, ja ne vähätkin on järkevästi selitetty — huumelastia kuskaavaa pienkonetta ei voi pamauttaa singolla säpäleiksi, jos se ehtii laskeutua kentälle.
Monipuolisten pelivaihtoehtojen vastapainoksi GTA3 asettaa pelaajan tihutöille huolellisesti rakennetun vapauden illuusion pirstovia rajoitteita. Jos ilmiantajaa kuljettavan ambulanssin yrittää nitistää singolla, tuhottu ajokki onkin aina liitovaltion hämäys. Koska peli sulkee epärehellisesti muut taktiikat pois, hälytysajoneuvo on pakko runnoa tieltä perinteisin keinoin. Jos laittomissa katuajoissa aikoo bluffata räjäyttämällä kilpakuskit lähtöruudukkoon, muskeliautot osoittautuvatkin särkymättömiksi.
Juonikuvioiden syventyessä hahmo solmii uusia työsuhteita ja purkaa entisiä. Petturia entiset yhteistyökumppanit eivät katso suopeasti, joten vanhoilla kulmilla odottaa yleensä työnantajan vaihduttua ruudinkatkuinen tervehdys. Erityisen kiukkuisiksi hiiltyvät italialaiset nokkamiehensä salamurhasta. Valitettavasti jengivälien muutokset tapahtuvat tarinan pakottamina eikä tulehtuneita välejä voi enää elvyttää. Loppua kohden lyijyä tuntuu ropisevan niskaan joka korttelissa.
Ex-kollegojen ohella uraputkea varjostaa virkavalta, jolta toimensa on pidettävä pimennossa. Autoja ei parane vohkia poliisin läheisyydessä, eikä raivoa purkaa sinivuokkoihin. Aluksi koppalakit vaikuttavat säyseiltä tapauksilta. Kun uhkaukset osoittautuvat hyödyttömiksi, alkavat otteet koventua ja kaupunki-ilman lyijypitoisuus kohota. Poliisivoimien typistyttyä parilla sinitakilla jahtiin osallistuvat kovaotteiset SWAT- joukot ja helikopterit tarkk’ampujineen. Tilanteen hiiltyessä entisestään rikospaikalle vierivät FBI:n pikimustat autot. Armeijan miehistörekkojen ja tankkien lopulta rymistellessä paikalle tilanne alkaa muistuttaa sotatilaa. Turhan hiostavaksi käynyttä tilannetta rauhoitetaan keräämällä talteen poliisin virkaintoa karsivat lisävoimat. Pidätyksestä sankari selviää pikaisella putkakeikalla aseista riisuttuna.
Päätarinan ulkopuolella roistolla on enemmän kuin tarpeeksi sivutöitä, jotka ovat käteviä tulonlähteitä. Kaupungille siroteltujen erikoispakettien ansiokas kokoaminen palkitaan ilmaisilla asekuljetuksilla kämpille. Kätketyistä pääkallosymboleista aktivoituvat Rampage-tehtävät, joissa aikarajan puitteissa on hävitettävä milloin mitäkin; useimmiten ajoneuvoja tai tietyn jengin jäseniä. Kaupungilta löytyy tuntuva määrä ramppeja, joista suoritetut tyylipuhtaat autostuntit palkitaan muhkeilla käteispalkkioilla. Tietyissä ajokeissa voi suorittaa erikoistehtäviä R3-tatin painalluksella. Taksilla voi kuskata kyytiä kärkkyviä kaupunkilaisia, ja hälytysajoneuvoissa hoidella joko palomiehen, poliisin tai ambulanssikuskin töitä. Erikoisempia tapauksia ovat lelufirman pakut, joista käsin konnan on kauko-ohjattava räjähtävät leluautot tihutöihin. Minipelejä ja salaisuuksia on yksinkertaisesti niin hirmuisesti, ettei pelin syvyyksiä ole kouraissut pintaa syvemmältä vielä kymmenienkään pelituntien jälkeen.
Sujuvimmin pelin pääosa-alueista on toteutettu ajaminen. Kaduilla risteilee alueesta ja kellonajasta riippuen tusinoittain ajokkeja, joista jokaisella on ominaispiirteensä. Henkilöauto pyörähtää nokkakolarissa kauniit piruetit, rekka puskee läpi tiesulustakin. Kulkupelien raskaus ja paino vaikuttavat selvästi siihen miten ajokit käyttäytyvät. Vaikuttava fysiikkamaali tuottaa aidon tuntuisia peltikolareita, eikä ajamisessa ole suurempia ongelmia. Käsittely tuntuu ehkäpä aavistuksen verran liian lepsulta pahimmissa liikennesumpuissa, mutta muuten rötöstely neljällä pyörällä on harvinaisen vaivatonta. Jalankulku kärsii ajoittaisista kameraongelmista ja kokonaisuuden ehdottomasti heikoin lenkki ovat tulitaistelut. Oikutteleva automaattilukitus arpoo kohteen sattumanvaraisesti, joten yhteenotoissa sankari päättääkin mieluummin ammuskella ohikulkijoita. Puolet ajasta on mahdoton nähdä mihin luodit lentävät. Tähtäys soolonäkymästä olisi säästänyt monelta äkkikuolemalta.
Korkein kynnys GTA:n pelaamiselle on aina ollut vaivaloinen helikopterikamera (joka on yhä valittavissa, joskaan sitä ei voi täyspäiselle suositella) ja karkea toteutus. Sarjan siirtyminen 3D-aikaan on suurimpia syitä sille että kokonaisuus toimii nyt ensiluokkaisen hienosti. Pelitapahtumat eivät enää tunnu etäisiltä, ovat entistä selkeämpiä ja ennen kaikkea mukavampia katsoa. Hirmuisesta laadullisesta harppauksesta peli ei edusta pienissä yksityiskohdissaan teknistä kärkeä, mutta onnistuu luomaan vaikuttavan pelimaailman, joka elää omaa elämäänsä. Kaupungin suuruuden käsittää kunnolla vasta kun nousee kolmannen saaren vuorelle, jonka huipulta Liberty Cityn levittäytyy koko horisontin leveydelle. Päivän muuttuessa yöksi auringonlasku valaisee taivaan kauniisti, yöllä toimistoissa ja kodeissa tuikkivat valot. Sääolot vaihtuvat auringonpaisteesta sademyräkkään ja tyylikkääseen usvaan. Peliaudio jatkaa samaa laatuosaamista. Hyvin kirjoitettu ja Hollywood-voimin näytelty dialogi ja lukemattomat piilovitsit lisäävät oman vivahteensa. Täydestä menevät radiokanavat lähettävät eetteriin kirjaimellisesti tuntikausia laatumusiikkia hip-hopista oopperaan. Vainohullujen ja idioottisoittajien terrorisoimalle Chatte
rbox -keksustelukanavalle ei voi kuin hymähdellä ratin takaa.
DMA:n luoma suurkaupunki on persoonallisimpia pelimaailmoja pitkään aikaan. Siviilit eivät ole vain tykinruokaa; pahoinpitelijä saa uhriltaan takaisin samalla mitalla ja kiukkuinen autonomistaja repii huolimattoman varkaan ajokkinsa ratista. Vekkulien kaupunkilaisten keskinäiset yhteenotot ovat yhtä koomista seurattavaa. Peltikolarit keräävät uteliaita silmäpareja (joilta ketku roisto kerää arvotavaran talteen), ammuskelut vastaavasti lietsovat pakokauhua. Esimerkillisen persoonallisesti toteutettu pelimaailma ja iskevä toiminta sekä neljällä pyörällä että jalan tekevät GTA3:sta härskin väkivaltariehan, jossa virkeä lajityyppien sekamelska yhdistyy laadukkaaseen toteutukseen. Yksityiskohtiin menemättä raju sisältö ei kuitenkaan sovi silmistä nuorimmille. Elokuvatarkastamon K18-leima pelikotelossa ei ole kukkahattutätien hyssyttelyä, se on annettu hyvästä syystä.
Vääjäämättömään jatko-osaan kohdistuvat nyt korkeat ennakko-odotukset. Tämän hetken parhaasta PS2-pelistä on hankala pistää paremmaksi.